Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

Suuri Babylon

Nimrod, joka oli ensim­mäi­nen val­ti­as maan pääl­lä, hal­lit­si ai­koi­naan muun mu­as­sa kau­pun­kia ni­mel­tä Baa­bel (1. Moos. 10: 8-10). His­to­ri­an myö­hem­mis­sä vai­heis­sa tuo Baa­be­lin kau­pun­ki tun­net­tiin ni­mel­lä Ba­by­lon.

Spectrum -tietosa­na­kir­jan (1978) 4. osa, si­vul­la 599 ker­too tuon seu­dun kult­tuu­rin omi­nais­piir­teis­tä näin:

”USKONNOLLA oli keskei­nen ase­ma su­me­ri­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa. Jo­kai­sen kau­pun­gin kat­sot­tiin kuu­lu­van jol­le­kin ju­ma­lal­le, jo­ka tur­va­si kau­pun­gin vau­rau­den. Myös su­me­ri­lais­ten ku­nin­gas kuu­lui ju­ma­li­en ryh­mään”.

Sumerilainen sivistys oli PAP­PIS­VAL­TAI­NEN, jon­ka joh­dos­sa oli ’suu­ri mies’, ju­mal­ten edus­ta­ja.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Werner Keller kirjas­saan, Raa­mat­tu on oi­ke­as­sa (1957), s. 280, ker­too erääs­tä van­has­ta nuo­len­pää­kir­joi­tuk­ses­ta:

”Kaikkiaan on Baby­lo­nis­sa 53 suur­ten ju­ma­lain temp­pe­liä, 55 Mar­du­kin kap­pe­lia, 300 kap­pe­lia maan ju­ma­luuk­sil­le, 600 tai­vaan ju­ma­luuk­sil­le, 180 alt­ta­ria Iš­tar-­ju­ma­lat­ta­rel­le, 180 Ner­gal-­ ja Adad-­ju­ma­lil­le ja 12 alt­ta­ria eri ju­ma­lil­le”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Armas Salonen kirjas­sa Kak­sois­vir­ran­maa (1945), si­vuil­la 419‐426, puo­les­taan to­te­aa ky­sei­sen alu­een kult­tuu­ris­ta näin:

”Harva kansa on ollut niin us­kon­nol­li­nen kuin su­me­ri­lai­set ja ak­ka­di­lai­set - - JU­MA­LI­EN NI­MIÄ ja epi­teet­te­jä TUN­NEM­ME hy­vän jou­kon YLI KOL­ME­TU­HAT­TA.

Enlil ’Maan herra’ - - muo­dos­ti Tai­vaan ju­ma­lan Anun ja Ve­den ju­ma­lan Ean kans­sa - - ju­mal­tria­din Anu-­Enlil-­Ean – siis ta­val­laan ’PY­HÄN KOL­MI­NAI­SUU­DEN’, - - jo­ta kris­tin­us­kos­sa edus­taa ’Isä-­Poi­ka-­Py­hä Hen­ki’.”

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Babylon oli siis to­del­la us­kon­nol­li­nen kau­pun­ki. Mut­ta MIEL­LYT­TI­KÖ tuos­sa kau­pun­gis­sa har­joi­tet­tu US­KON­NOL­LI­SUUS mei­dän LUO­JAAM­ME – Da­ni­el ker­too sen meil­le:

”Sinä (Babylonin tuol­loi­nen ku­nin­gas Bel­sas­sar) - - OLET KO­ROT­TA­NUT IT­SE­SI TAI­VAAN HER­RAA VAS­TAAN - - olet ylis­tä­nyt ho­pei­sia ja kul­tai­sia, vas­ki­sia, rau­tai­sia, pui­sia ja ki­vi­siä ju­ma­lia, jot­ka ei­vät näe, ei­vät kuu­le ei­vät­kä mi­tään tie­dä.

Mutta SITÄ JUMA­LAA, jon­ka kä­sis­sä on si­nun hen­ke­si ja kaik­ki si­nun tie­si, si­tä ET OLE KUN­NI­OIT­TA­NUT” (Dan. 5: 22-23).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Danielin tekstin perus­teel­la on sel­vää, et­tä Ba­by­lo­nis­sa har­joi­tet­tu us­kon­to ei miel­lyt­tä­nyt luo­jaam­me – se us­kon­to edus­ti VÄÄ­RÄÄ US­KON­TOA.

Babylonilaiset uskonnol­li­set kä­si­tyk­set ja ta­vat le­vi­si­vät ajan myö­tä ih­mis­ten mu­ka­na kaik­ki­al­le.

VÄÄRÄ USKONTO OLI SYN­TY­NYT ja tä­nä­kin päi­vä­nä se vie­lä voi oi­kein hy­vin – va­li­tet­ta­vas­ti.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ilmestyskirja mainitsee ”suu­ren kau­pun­gin” ni­mel­tä Ba­by­lon (Ilm. 18: 21). Sa­man lu­vun jae 2 käyt­tää kä­si­tet­tä ”Suu­ri Ba­by­lon”.

Koska Ilmestyskirja kir­joi­tet­tiin ajan­las­kum­me en­sim­mäi­sen vuo­si­sa­dan lo­pus­sa, ja se ku­vai­lee ta­pah­tu­mia joi­den TÄYT­TY­MYS ULOT­TUU MEI­DÄN PÄI­VIIM­ME saak­ka, tuo Suu­ri Ba­by­lon EI voi ol­la TUO mui­nai­nen, jo ajat sit­ten rau­ni­oi­tu­nut, kir­jai­mel­li­nen Ba­by­lo­nin kau­pun­ki.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuon muinaisen Baby­lo­nin kau­pun­gin sy­vän us­kon­nol­li­suu­den vuok­si on joh­don­mu­kais­ta, et­tä myös Il­mes­tys­kir­jan mai­nit­se­ma Suu­ri Ba­by­lon on US­KON­NOL­LI­NEN.

Kirjaimellisen Baby­lo­nin kau­pun­gin si­jaan, Suu­ri Ba­by­lon on KU­VAIN­NOL­LI­NEN ”us­kon­nol­li­nen kau­pun­ki” jo­ka kä­sit­tää kaik­ki ne us­kon­not, joi­den ta­vat ja ope­tuk­set ei­vät ole so­pu­soin­nus­sa, ai­no­an to­si Ju­ma­lan nä­ke­mys­ten ja si­ten hä­nen puh­taan pal­von­tan­sa kans­sa.

Suuri Babylon on si­ten täy­del­li­nen ni­mi vää­räl­le us­kon­nol­le ko­ko­nai­suu­des­saan. Se on ”väär­än us­kon­non MAA­IL­MAN­LAA­JUI­NEN MAH­TI", jos­ta eräs hy­vin tun­te­mam­me us­kon­to­kun­ta muo­dos­taa huo­mat­tav­an suu­ren osan – kol­mas­osan.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Salosen kirjasta huo­ma­sim­me, et­tä kris­ti­kun­nan kol­mi­nai­suus­op­pi juon­taa juu­ren­sa su­me­ri­lai­ses­ta pa­ka­nuu­des­ta.

Tietosanakirja New Encyclo­pæ­dia Bri­tan­ni­ca ((1976) Mic­ro­pæ­dia, X osa) sivulla 126, tie­tää­kin ker­toa kol­mi­nai­suu­des­ta hy­vin huo­mi­on­ar­voi­sen sei­kan:

”Sa­naa kol­mi­nai­suus sen enem­pää kuin täs­mäl­li­ses­ti esi­tet­tyä kol­mi­nai­suus­op­pia­kaan EI si­nän­sä ESIIN­NY UU­DES­SA TES­TA­MEN­TIS­SA.

Tuo op­pi ke­hit­tyi vä­hi­tel­len usei­den vuo­si­sa­to­jen ai­ka­na ja mo­ni­en kiis­te­ly­jen kaut­ta.”

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Myös jako pappeihin ja maal­lik­koi­hin on sa­maa ba­by­lo­ni­lais­ta pe­rua. Ar­mas Sa­lo­nen, kir­jan­sa Kak­sois­vir­ran­maa (1945) sivuilla 467‐471, kir­joit­taa pap­pis­sää­dyn syn­ty­mi­ses­tä näin:

”Muo­dos­tui ai­ko­jen ku­lu­es­sa eri­koi­nen PAP­PIS­SÄÄ­TY, jol­le yk­si­tyis­ten kan­sa­lais­ten oli suo­ri­tet­ta­va vai­van­nä­kö­jen pal­kak­si kor­vaus­ta ve­ro­jen ym. muo­dos­sa. - - oli tie­ten­kin suu­ri vai­ku­tus­val­ta, sil­lä he MUO­DOS­TI­VAT ikään kuin VAL­TI­ON VAL­TI­OS­SA.”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Arvostettu historiateos, Kan­so­jen his­to­ria (1957), osan­sa 6 si­vul­la 414 ja osan­sa 8 si­vul­la 124 kir­joit­taa seu­raa­vaa:

”Kris­til­li­set seu­ra­kun­nat oli­vat Roo­man val­ti­on mal­lin mu­kaan yh­ty­neet val­ta­kun­nan­jär­jes­tök­si, jo­ta joh­ti­vat - - piis­pat se­kä alem­pi­ar­voi­set pa­pit. KIR­KOS­TA OLI TUL­LUT VAL­TIO VAL­TI­OON”.

”Va­lit­tiin ku­nin­kaan osoi­tuk­ses­ta - - sak­sa­lai­nen piis­pa - - Py­hän Pie­ta­rin is­tui­men hal­ti­jak­si” (eli PAA­VIK­SI).

”Hän kruu­na­si Hen­rik III:n ja hä­nen puo­li­son­sa kei­sa­rin­kruu­nul­la”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kotimaa -leh­ti (23.2.2012) kir­joit­ti näin: ”pe­rin­tei­ses­ti or­to­dok­si­nen kirk­ko on ol­lut Ve­nä­jäl­lä lä­hel­lä maan val­tio­mah­tia”, ”Ve­nä­jäl­lä ei voi enää noust­a mer­kit­tä­väk­si po­liit­ti­sek­si toi­mi­jak­si, el­lei ole kirk­ko­myön­tei­nen”.

Uutisoidessaan kirkon ja val­ti­on eroa Nor­jas­sa, sa­no­ma­leh­ti Itä-­Savo (23.5.2012) kir­joit­ti: ”ET­TEI HAL­LI­TUS ENÄÄ NI­MI­TÄ lu­te­ri­lai­sen kir­kon PIIS­PO­JA” ja ”mi­nis­te­ri­en enem­mis­tön EI ENÄÄ tar­vit­se kuu­lua kirk­koon, mut­ta KU­NIN­KAAN ON YHÄ OL­TA­VA KIR­KON JÄ­SEN”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kun ymmärtää sen, kuin­ka vank­ka ja­lan­si­ja pa­pis­tol­la on val­ti­on­hal­lin­nos­sa, niin tuo mai­nit­tu seik­ka; ”kuin val­tio val­ti­os­sa” jol­la on ”suu­ri vai­ku­tus­val­ta”, yh­dis­tää pa­pis­ton sii­hen ”suu­reen kau­pun­kiin”, ”jol­la on maan ku­nin­kait­ten ku­nin­kuus” (Ilm. 17: 18) eli PA­PIS­TO OH­JAA PO­LIIT­TI­SIA PÄÄT­TÄ­JIÄ (maan ku­nin­kai­ta).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ilmestyskirja kertoo, et­tä tä­mä mei­dän ai­kam­me Suu­ri Ba­by­lon, suu­ri kau­pun­ki, ”nai­nen” (Ilm. 17: 18), ”port­to - - is­tuu pal­jo­jen vet­ten pääl­lä” (17:1) ja ne ve­det ”ovat kan­so­ja ja vä­ki­jouk­ko­ja ja kan­san­hei­mo­ja ja kie­liä” (17:15) eli siis kan­nat­ta­ja­jouk­ko­ja.

Suuren Babylonin, toiselta ni­mel­tä POR­TON ”vii­nis­tä MAAN ASUK­KAAT OVAT JUO­PU­NEET” ja hä­nen (por­ton) kans­sa ”maan ku­nin­kaat ovat HAU­REUT­TA har­joit­ta­neet” (17:2).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

"Haureus kuninkaiden kanssa" tar­koit­taa us­kon­nol­lis­ten joh­ta­ji­en suh­det­ta val­ti­on po­liit­ti­seen joh­toon ja "kan­sal­le juo­tet­tu vii­ni" si­ten muo­dos­tu­nut­ta val­ti­on­us­kon­toa.

Luojamme ei näköjään pi­dä tuo­ta suh­det­ta hy­väk­syt­tä­vä­nä, kos­ka Raa­mat­tu ku­vaa si­tä hau­reu­te­na – EI avio­liit­to­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kansalle juotetusta ”porton vii­nis­tä” eli val­ti­on­us­kon­non tar­joi­le­mas­ta pa­pis­ton auk­to­ri­tee­tis­ta ja kan­sal­lis­hengestä, ”maan asuk­kaat ovat juo­pu­neet” ja al­ko­ho­lis­tin ta­voin rap­peu­tu­neet hei­koik­si, hal­lit­si­joil­leen pas­sii­vi­sen tot­te­le­vai­sik­si – vail­le omaa tah­toa.

Šintolaisen Japanin, Toisen maa­il­man­so­dan ai­ka­na tais­te­luis­sa kuol­leet noin 1 500 000 so­ti­las­ta ovat täs­tä huo­mat­ta­va esi­merk­ki.

Heistä lähes jokainen pi­ti an­tau­tu­mis­ta hä­pe­äl­li­se­nä ja sen si­jaan suu­rim­pa­na kun­nia­na hen­ken­sä an­ta­mis­ta kei­sa­rin, tuon kor­keim­man šin­to­ju­ma­lan, puo­les­ta.

Saksan KATOLISTEN PIISPOJEN, Toi­sen maa­il­man­so­dan puh­je­tes­sa syys­kuus­sa 1939, jul­kai­se­mas­sa PAI­MEN­KIR­JEES­SÄ SA­NO­TAAN muun muas­sa SEU­RAA­VAA:

"ME KEHOTAMME ‐ ‐ katolisia so­ti­lai­tam­me te­ke­mään Füh­re­riä (val­ta­kun­nan­kans­le­ri Adolf Hit­ler) to­tel­len vel­vol­li­suu­ten­sa ja ole­maan val­mii­ta UH­RAA­MAAN KO­KO­NAAN IT­SEN­SÄ"

Aivan samankaltaisella uh­ri­hen­gen re­to­rii­kal­la, pa­pis­ton toi­mes­ta on so­ti­lai­ta ajet­tu kuolemaan myös Suo­mes­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ajatus ”kuolematto­mas­ta sie­lus­ta” juon­taa myös juu­ren­sa Ba­by­lo­nis­ta. Kir­jas­sa The Re­li­gion of Ba­by­lo­nia and As­su­ria, si­vul­la 556 ker­ro­taan seu­raa­vaa:

”Ei kansa eivätkä lii­oin us­kon­nol­li­set joh­ta­jat mil­loin­kaan ot­ta­neet huo­mi­oon mah­dol­li­suut­ta, et­tä sel­lai­nen, jo­ka ker­ran on kut­sut­tu ole­mas­sa­oloon, tu­hou­tui­si ko­ko­naan. Kuo­le­ma on portti toi­sen­lai­seen elä­mään.”

Raamattu kuitenkin sa­noo, et­tä ”Se SIE­LU, jo­ka syn­tiä te­kee – sen ON KUOL­TA­VA (Hes. 18: 4).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kuten luojamme ei hy­väk­sy­nyt mui­nai­ses­sa Ba­by­lo­nis­sa teh­tyä pal­von­taa, hän ei hy­väk­sy myös­kään Suu­res­sa Ba­by­lo­nis­sa har­joi­tet­ta­via us­kon­to­ja.

Ilmestyskirja (Ilm. 18: 21) kuvaa VÄÄ­RÄN US­KON­NON TU­HOA näin: ”Muu­an mah­ta­va en­ke­li ot­ti ison ki­ven, myl­lyn­ki­ven ko­koi­sen, heit­ti sen me­reen ja sa­noi: ’Näin pais­ka­taan pois Ba­by­lon, tuo suu­ri kau­pun­ki, ei­kä si­tä löy­de­tä enää’.”

Saman luvun jae 4 neu­voo mei­tä seu­raa­vas­ti: ”LÄH­TE­KÄÄ POIS, jät­tä­kää hä­net, TE, JOT­KA OLET­TE MI­NUN KAN­SAA­NI, ET­TET­TE jou­tui­si ot­ta­maan osaa hä­nen syn­tei­hin­sä, et­te­kä JÄI­SI ALT­TIIK­SI NIIL­LE VIT­SAUK­SIL­LE, JOIL­LA HÄN­TÄ LYÖ­DÄÄN.”

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Väärän uskonnon tuhon pro­fe­tia to­teu­tuu val­ti­on­us­kon­to­jen vai­ku­tus­val­lan mu­ren­tu­es­sa maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lehdessä (IS 4.1.2015) ker­rot­tiin sa­to­jen kirk­ko­ra­ken­nus­ten odot­ta­van os­ta­jaa Eu­roo­pas­sa. Niis­sä pi­det­tä­viin "ju­ma­lan­pal­ve­luk­siin" osal­lis­tu­vi­en vä­he­ne­mi­nen joh­taa kirk­ko­jen hyl­kää­mi­seen.

Englannissa kirkkoja sul­je­taan VUO­SIT­TAIN noin 20. Sak­sas­sa ka­to­li­nen kirk­ko on sul­ke­nut vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na noin 515 kirk­ko­ra­ken­nus­ta.

Hollannissa Babylonista pae­taan eri­tyi­sel­lä voi­mal­la. Siel­lä ka­to­li­nen kirk­ko us­koo, et­tä jo­pa kak­si kol­mas­osaa sen 1600 kir­kos­ta sul­je­taan tu­le­van vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na. Pro­tes­tant­ti­en kir­kois­ta 700 pa­nee oven­sa kiin­ni NEL­JÄN seu­raa­van VUO­DEN ai­ka­na.

Osa kirkoista on maailmal­la siir­ret­ty hyö­ty­käyt­töön te­ke­mäl­lä niis­tä muun muas­sa ruo­ka­kaup­pa, kir­ja­kaup­pa, kun­to­sa­li, skeit­ti­hal­li, sir­kus­kou­lu ja baa­ri. Suo­mes­sa eräs kirk­ko oli muut­tu­mas­sa kult­tuu­ri­ta­lok­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vaikka täällä Suo­mes­sa voi­daan nyt eh­kä pu­hua vas­ta "Euf­ra­tin" joi­den­kin lat­va­pu­ro­jen al­ku­läh­tei­den eh­ty­mi­ses­tä, Eu­roo­pan mit­ta­kaa­vas­sa jo kui­vu­vat tuo­ta vir­taa ruok­ki­vat suu­rem­mat­kin si­vu­joet.

Koska Raamatusta löy­tyy sel­vä ke­ho­tus val­ti­on­kir­kos­ta eroa­mi­sel­le, suo­ras­taan VAA­TI­MUS, mik­si em­me nou­dat­tai­si si­tä.

 

 

 

Valtionkirkon tunnusmerkit täyttyvät

Kerran ilmeni, et­tä erääl­lä kirk­ko­her­ral­la oli vai­keuk­sia miel­tää omaa työn­an­ta­jaan­sa val­tion­us­kon­nok­si. Pit­kä­ai­kai­nen työ­suh­de sa­man työn­an­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa saat­taa ai­heut­taa tie­tyn­lais­ta nä­kö­alat­to­muut­ta, jo­ten tar­jou­duin va­lis­ta­maan hän­tä. Kos­ka ti­lan­ne saat­taa ol­la sa­man­lai­nen ko­ko hiip­pa­kun­nan alu­eel­la, en­kä ole var­ma kir­kon si­säi­sen tie­do­tuk­sen te­hok­kuu­des­ta, laa­ti­ma­ni ope­tus­oh­jel­ma on syy­tä jul­kais­ta tääl­lä ver­kos­sa.

Suomen PERUSTUSLAIN 6. lu­ku, 76. py­kä­lä to­te­aa: ”Kirk­ko­lais­sa sää­de­tään EVAN­KE­LIS­LU­TE­RI­LAI­SEN KIR­KON jär­jes­tys­muo­dos­ta ja hal­lin­nos­ta”.

 

Sakasti.evl.fi -palvelu Suo­men ev.lut. kir­kon työn­te­ki­jöil­le ja toi­mi­joil­le sa­noo: ”Kirk­ko­lais­sa - - sää­de­tään kir­kon ja val­ti­on SUH­TEES­TA”.

Evankelisluterilaisella kirkolla ja Suo­men val­ti­ol­la on siis SUH­DE – lie­nee­kö ky­sees­sä avio­liit­to vai jo­kin muu.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Oikeusministeriön omis­ta­ma Fin­lex -tie­to­kan­ta si­säl­tää kirk­ko­lain. Sen 1. osa, 2. lu­ku, 2. py­kä­lä to­dis­taa KIR­KON JA VAL­TI­ON SUH­DET­TA, seu­raa­vil­la lau­seil­la:

”Kirkolliskokouksen ehdo­tuk­sen tut­ki­mi­nen ja vah­vis­ta­mi­nen on TA­SA­VAL­LAN PRE­SI­DEN­TIN ja edus­kun­nan TEH­TÄ­VÄ”.

”Kirkolliskokouksella on myös oi­keus teh­dä esi­tyk­siä kirk­koa kos­ke­vas­ta muus­ta lain­sää­dän­nös­tä”.

”Kirkolla on oikeus teh­dä val­tion vi­ran­omai­sil­le esi­tyk­siä tai an­taa lau­sun­to­ja kir­kon opin ja teh­tä­vän kan­nal­ta tär­keis­tä yh­teis­kun­nal­li­sis­ta ky­sy­myk­sis­tä”.

”Säädettäessä asi­ois­ta, jot­ka kos­ke­vat KIR­KON SUH­DET­TA VAL­TI­OON tai toi­siin us­kon­nol­li­siin yh­dys­kun­tiin, on KIR­KOL­LE va­rat­ta­va ti­lai­suus an­taa lau­sun­to”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Suomen perustuslaki mai­nit­see ni­mel­tä siis VAIN YH­DEN us­kon­to­kun­nan. Ky­sei­sel­lä us­kon­nol­la on la­kiin pe­rus­tu­via eri­oi­keuk­sia suh­tees­sa mui­hin us­kon­toi­hin. Kos­ka val­tiol­li­nen la­ki ta­kaa sil­le nuo eri­oi­keu­det, tuo us­kon­to täyt­tää val­tion­us­kon­non tun­nus­mer­kit.

Koska tuo uskonto sat­tuu ni­mel­tään ole­maan eräs kirk­ko, on täy­det pe­rus­teet kut­sua si­tä val­tion­kir­kok­si. Tä­tä ase­maa to­dis­taa myös ev.lut. kir­kon teo­lo­gi­an opet­ta­mi­nen jul­ki­sis­sa yli­opis­tois­sa. Niin­pä esi­mer­kik­si Ti­las­to­kes­kus mää­rit­te­lee ev.lut. -kir­kon, val­tion­kirk­ko-kä­sit­teen al­le.

 

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Rupatellessaan mukavia oman ai­kan­sa val­ta­us­kon­non edus­ta­jil­le, Jee­sus sa­noi hei­dän ole­van läh­töi­sin Saa­ta­nas­ta, jo­ka on va­leh­te­li­ja ja val­heen isä (Joh. 8: 44).

Tuon valheen isän, Saa­ta­nan, Paa­va­li ker­toi te­key­ty­vän ”va­lon en­ke­lik­si” ja jat­koi, et­tä Saa­ta­nan pal­ve­li­jat ”esiin­ty­vät Ju­ma­lan asi­an pal­ve­li­joi­na” he­kin. (2. Kor. 11: 14-15).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirkkoherran näkemys, et­tä Suo­mes­sa ei ole val­tion­kirk­koa, kuu­los­taa edel­lä lue­tel­tu­jen to­si­asi­oi­den va­los­sa to­del­la ou­dol­ta. Nä­ke­mys on har­haan­joh­ta­va, kos­ka se hä­mär­tää raa­ma­tul­li­sen Suu­ri Ba­by­lon -kä­sit­teen hah­mot­ta­mis­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Onkohan papisto vielä ai­em­min his­to­ri­an­sa ai­ka­na ky­en­nyt­kään te­ke­mään näin hel­pok­si näh­dä si­tä, mis­tä läh­tees­tä HEI­DÄN vir­voi­tuk­sen­sa pulp­pu­aa.

Paavali kertoi ”viimeisinä päi­vi­nä” ole­van ”pet­tu­rei­ta”, jois­sa on ”ju­ma­li­suu­den ul­ko­kuo­ri” ja jot­ka ”me­ne­vät yhä pi­tem­mäl­le pa­huu­des­sa, ek­syt­tä­en ja ek­sy­en” sa­mal­la it­se­kin (2.Tim. 3: 1, 4, 5, 13).

Lienevätkö he niitä jot­ka vaa­li­vat si­tä rik­ka­vil­jaa jos­ta Jee­sus ker­toi se­lit­tä­es­sään ver­taus­taan (Matt.13: 36-40). Oli­si­ko kirk­ko­her­ral­la­kin jo­tain te­ke­mis­tä hei­dän kans­saan?

 

Tunnusmerkin toinen puoli

Kirkkoherra Toivo Loik­ka­nen (IS 12.9.2014) ker­toi ”kir­kon tun­to­mer­kik­si” sak­ra­men­tin ni­mel­tä kas­te. Tut­ki­taan­pa yh­des­sä kuin­ka ”apos­to­li­nen” tuo ”us­kon, toi­von ja rak­kau­den yh­tei­sön” ver­sio kas­tees­ta on. Auk­to­ri­teet­tim­me on täl­lä ker­taa kirk­ko­raa­mat­tu vuo­del­ta 1992. Lo­puk­si lai­naan joi­ta­kin kirk­ko­her­ran tee­se­jä joil­la hän pyr­ki tu­ke­maan ”pe­las­tus­yh­tei­sön­sä” mer­ki­tys­tä.

 

 

Kristillisen kasteen pe­rus­tei­ta va­lot­ta­vat Apos­to­li­en teot näin; ”kään­ty­kää ja ot­ta­kaa it­se ku­kin kas­te” (2:38), ”ne, jot­ka ot­ti­vat hä­nen (Pie­ta­ri) sa­no­man­sa vas­taan, kas­tet­tiin” (2:41), ”kun ih­mi­set kään­tyi­vät us­ko­maan Fi­lip­pos­ta - - he ot­ti­vat kas­teen, se­kä mie­het et­tä nai­set” (8:12).

Juutalaisen yhteis­kun­nan pe­rus­yk­sik­kö oli suur­per­he; van­hem­mat, nai­mi­sis­sa ole­vat po­jat per­hei­neen ja nai­mat­to­mat lap­set – heis­tä yh­des­sä koos­tui per­he­kun­ta. Kaup­pi­as (16:15), var­ti­ja (16:33) ja esi­mies (18:8) kas­tet­tiin­kin ”per­he­kun­ti­neen”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesus perusteli omaa kas­tet­taan ”Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don täyt­tä­mi­sel­lä”. Ju­ma­lan tah­to ei täyt­ty­nyt nii­den kas­teell­e pyr­ki­vi­en osal­ta, joi­ta Jo­han­nes kut­sui ”käär­meen si­ki­öik­si” ja to­te­si heil­le: ”Teh­kää he­del­mää, jos­sa KÄÄN­TY­MYK­SEN­NE NÄ­KYY” (Matt. 3: 7-8, 13-15).

Koska kristillisen kas­teen saa­mi­sen edel­ly­tyk­senä tu­lee ol­la ”kään­ty­myk­sen he­del­män nä­ky­mi­nen”, eli us­kon­nol­li­sen va­kau­muk­sen­sa osoit­ta­mi­nen OMAN HEN­KI­LÖ­KOH­TAI­SEN va­lin­tan­sa myö­tä, noi­den per­he­kun­ti­en kas­ta­mi­nen EI VOI­NUT SI­SÄL­TÄÄ tuo­hon PÄÄ­TÖK­SEEN KY­KE­NE­MÄT­TÖ­MI­EN SY­LI­VAU­VO­JEN kas­ta­mis­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirkon ”hyvä kris­til­li­nen ta­pa” kas­taa vau­vat vii­meis­tään pa­rin kuu­kau­den ikäi­si­nä, omas­ta tah­dos­ta riip­pu­mat­to­mas­sa ti­las­sa, jo­pa nuk­ku­es­sa, on siis RÄI­KE­ÄS­SÄ RIS­TI­RII­DAS­SA suh­tees­sa APOS­TO­LI­EN AN­TA­MAAN MAL­LIIN.

Tästä syystä kir­kol­li­nen ver­sio kas­tees­ta on pelk­kä an­ti­kris­til­li­nen ri­tu­aa­li vail­la pe­las­tuk­sel­lis­ta mer­ki­tys­tä. Ri­tu­aa­li, jol­la kan­sa­lai­ses­ta teh­dään pal­kan mak­sa­ja pa­pis­tol­le, ky­sy­mät­tä hen­ki­lön omaa tah­toa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirkkoherran mielestä kas­te on ni­men­omaan ”kir­kon tun­to­merk­ki”. Kir­kon mal­lin mu­kais­ta kas­te­käy­tän­töä ei­vät raa­ma­tun esi­mer­kit kui­ten­kaan tue – ku­ten näim­me.

Johdonmukaisesti ajatel­tu­na kirk­ko EI siis ”elä evan­ke­liu­mis­ta”, EI OLE ”apos­to­li­en työn jat­ka­mis­ta” EI­KÄ si­ten OLE jat­ku­moa ”en­sim­mäi­sil­le seu­ra­kun­nil­le”.

Jo pelkästään kastekäy­tän­nös­tä näh­dään, et­tä pa­pit ”lu­ke­vat ja tul­kit­se­vat Raa­mat­tua omal­la ta­val­laan”, si­ten kuin se on edul­lis­ta teh­dä hei­dän "oman asian­sa puo­les­ta".