Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

Kaste

Kirkon vauvakaste vs. Raamattu

Mikkelin hiippakunnan hiippa­kuntasihteeri Merja Vuorikari, Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja Hanna Salomäki, Savonlinnan seura­kunnan lähetystyön ja viestinnän teologi, rovasti Toivo Loikkanen

Kesäpäivänseisauksen tienoilla muis­tel­laan Jo­han­nes Kas­ta­jaa – hän­tä, jo­ka kas­toi Jee­suk­sen Jor­da­nil­la. En­nen kas­tet­ta Jo­han­nes vas­tus­te­li, kos­ka hä­nen mie­les­tään hä­nen it­sen­sä oli­si ol­lut so­pi­vam­paa saa­da kas­te Jee­suk­sel­ta.

Johannes kuitenkin suostui Jee­suk­sen pe­rus­tel­les­sa pyyn­tö­ään ”Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don täyt­tä­mi­sel­lä” (Matt. 3: 13-15).

Tuon tahdon täyttymisestä ei ol­lut ky­se kaik­ki­en kas­teel­le tu­le­vi­en koh­dal­la. Jo­han­nes kut­sui ”käär­meen si­ki­öik­si” kas­teel­leen pyr­ki­viä juu­ta­lai­suu­den joh­to­hen­ki­löi­tä ja to­te­si heil­le: ”Teh­kää he­del­mää, jos­sa KÄÄN­TY­MYK­SEN­NE NÄ­KYY” (Matt. 3: 7-8).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sallittaneenko tämän päi­vän kas­tet­ta­vil­le, KIR­KON PII­REIS­SÄ, mah­dol­li­suut­ta osoit­taa kään­ty­myk­sen­sä, tuot­ta­mal­la tuol­lais­ta Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don NÄ­KY­VÄÄ he­del­mää – ENNEN kastetta.

Kirkollisten piirien mukaanhan ”Hy­vä kris­til­li­nen ta­pa on, et­tä lap­set kas­te­taan vii­meis­tään pa­rin kuu­kau­den pääs­tä syn­ty­mäs­tä”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Piispan teologinen sihteeri, Mik­ke­lin tuo­mio­ka­pi­tu­lin hiip­pa­kun­ta­sih­tee­ri Mer­ja Vuo­ri­ka­ri, osoit­ti yli ta­lous­alu­een ra­jo­jen kan­ta­vaa lä­him­mäi­sen rak­kaut­ta, NI­MEÄ­MÄL­LÄ Sa­von­lin­nas­sa il­mes­ty­väs­sä Itä-Sa­vo -leh­des­sä (13.1.2013), ”PÄÄ­ON­GEL­MAI­SIK­SI” sel­lai­set las­ten van­hem­mat, jot­ka it­se kuu­lu­vat kirk­koon mut­ta ei­vät tuo las­taan kas­tet­ta­vak­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Käsitykseni mukaan hiippa­kun­ta­sih­tee­ri Vuo­ri­ka­ri EI las­ke­nut it­se­ään pää­on­gel­mais­ten jouk­koon.

Tästä syystä yritän par­haa­ni mu­kaan osoit­taa hä­nel­le syy­tä myös it­se­kri­tiik­kiin.

Samalla lähetän lohdu­tuk­sen sa­na­ni niil­le, vau­van­sa kas­ta­mat­ta jät­tä­neil­le lä­him­mäi­sil­le­ni, jot­ka ”pää­sih­tee­rin” sa­no­jen vuok­si nyt ry­pe­vät sy­väs­sä syn­nin­tun­nos­sa ja ka­tu­muk­ses­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sihteerikön mukaan tuollai­set van­hem­mat pe­rus­te­le­vat pää­tös­tään näin; ”lap­si saa ai­ka­naan it­se päät­tää, ha­lu­aa­ko hän kuu­lua jo­hon­kin us­kon­nol­li­seen yh­tei­söön. Ei teh­dä rat­kai­sua lap­sen puo­les­ta ja hän­tä kuu­le­mat­ta”.

Samankaltaisia sanoja samas­ta ai­hees­ta, lai­tet­tiin kir­kon tut­ki­mus­kes­kuk­sen joh­ta­ja Han­na Sa­lo­mäen suu­hun, Itä-Sa­vo -leh­den ot­si­koi­des­sa 11.11.2012: ”Kas­tet­tu­jen vä­he­ne­mi­nen huo­les­tut­taa kirk­koa”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Hiippakuntasihteeri toki osasi ker­toa ”ai­kui­sen suu­ren pään muo­dos­ta­mas­ta on­gel­mas­ta” kau­niis­ti.

Katsotaanpa kuitenkin vielä var­muu­den vuok­si, löy­tyy­kö pää­kon­su­len­tin esi­kois­lap­sel­le teh­dyl­le vau­va­kas­teel­le pe­rus­tei­ta ”Isos­ta Kir­jas­ta”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kristillisen kasteen ehdoton­ta pe­rus­tet­ta, eli Ju­ma­lan van­hurs­kaan tah­don NÄ­KY­VÄN he­del­män te­ke­mi­sen tär­keyt­tä, to­dis­taa Apos­to­li­en teot näin:

”KÄÄNTYKÄÄ ja otta­kaa it­se ku­kin kas­te” (2:38).

”NE, JOTKA OTTIVAT HÄNEN (Pie­ta­ri) SA­NO­MAN­SA VAS­TAAN, kas­tet­tiin” (2:41).

”KUN IHMISET KÄÄNTYIVÄT US­KO­MAAN Fi­lip­pos­ta, jo­ka ju­lis­ti HY­VÄÄ SA­NO­MAA - - he ot­ti­vat kas­teen, se­kä mie­het että nai­set” (8: 12).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Luetelluissa esimerkeissä KAS­TET­TA­VAT hen­ki­löt IT­SE te­ki­vät OMAN, HEN­KI­LÖ­KOH­TAI­SEN TIE­TOI­SEN VA­LIN­NAN, kas­teen ot­ta­mi­sek­si.

Mikään Raamatun esi­mer­keis­tä EI pu­hu sen puo­les­ta, et­tä kas­ta­mi­nen teh­dään kas­tet­ta­van omas­ta tah­dos­ta riip­pu­mat­to­mas­sa ti­las­sa – VAU­VA­NA, JO­PA NUK­KU­ES­SA.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostolien tekojen mukaan, kan­gas­kaup­pi­as (16:15), van­gin­var­ti­ja (16:33) ja sy­na­go­gan esi­mies (18:8) kas­tet­tiin per­he­kun­ti­neen.

Tuolloisen juutalaisen yh­teis­kun­nan pe­rus­yk­sik­kö oli suur­per­he, jo­hon kuu­lui­vat van­hem­mat, hei­dän nai­mi­sis­sa ole­vat poi­kan­sa per­hei­neen ja nai­mat­to­mat lap­set.

Vauvakasteista ei niiden­kään yh­tey­des­sä ole mai­nin­taa. Kuin­ka­pa oli­si, kos­ka nii­tä ei teh­ty.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska kristillisen kas­teen saa­mi­sen edel­ly­tyk­senä tu­lee ol­la ”kään­ty­myk­sen he­del­män nä­ky­mi­nen”, eli us­kon­nol­li­sen va­kau­muk­sen­sa osoit­ta­mi­nen OMAN HEN­KI­LÖ­KOH­TAI­SEN va­lin­tan­sa myö­tä, noi­den per­he­kun­ti­en kas­ta­mi­nen EI VOI­NUT SI­SÄL­TÄÄ tuo­hon PÄÄ­TÖK­SEEN KY­KE­NE­MÄT­TÖ­MI­EN SY­LI­VAU­VO­JEN kas­ta­mis­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Näyttää siltä, et­tä hiip­pa­kun­ta­sih­tee­rin par­jaa­ma, mo­ni­en van­hem­pi­en nä­kö­kan­ta, on ihan EDEL­LY­TYS kris­til­li­seen kas­tee­seen.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jo edellä mainitussa Kirkon tut­ki­mus­kes­kuk­sen joh­ta­jaa lai­nan­nees­sa Itä-Sa­vo -leh­den ar­tik­ke­lis­sa, ker­rot­tiin kir­kon suo­si­tuk­ses­ta kas­taa lap­si KAH­DEN KUU­KAU­DEN KU­LU­ES­SA syn­ty­mäs­tä.

Raamatusta EI kuitenkaan löy­dy mi­tään pe­rus­tei­ta sel­lai­sel­le hä­täi­lyl­le – ku­ten näim­me. Luon­nol­li­ses­ti ei myös­kään ns. hä­tä­kas­teel­le.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Savonlinnan seurakunnan lä­he­tys­työn ja vies­tin­nän teo­lo­gi, ro­vas­ti Toi­vo Loik­ka­nen kir­joit­ti Sa­von­lin­nas­sa il­mes­ty­väs­sä Itä-Sa­vo -leh­des­sä 3.4. 2014 kir­kon jä­se­nyy­des­tä, ”jo­hon lii­tym­me KAS­TEES­SA usein jo PIE­NI­NÄ LAP­SI­NA RAA­MA­TUN ja kirk­kom­me OPIN MU­KAI­SES­TI”.

Rovasti Toivo Loikkasen mu­kaan vau­va­kas­te on siis ”RAA­MA­TUN OPIN MU­KAIS­TA” – jaa­has.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska teologi saattaa joiden­kin mie­les­tä ol­la Ju­ma­laan liit­ty­vis­sä asi­ois­sa kor­ke­an ta­son auk­to­ri­teet­ti, oli hy­vä tar­kis­taa Raa­ma­tun kan­ta vau­va­kas­tee­seen vie­lä sii­tä it­ses­tään.

Raamatusta löytyikin hy­vin vah­vaa näyt­töä sii­tä, et­tä tuo ”hyvä kris­til­li­nen ta­pa” EI OLE ”RAA­MA­TUN OPIN MU­KAIS­TA” – VAIK­KA vies­tin­nän teo­lo­gi, ro­vas­ti Toi­vo Loik­ka­nen NIIN VÄIT­TI?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamatullisilla perusteilla vau­va­kas­te EI siis ole ”kris­til­li­nen ta­pa”, vaan pelk­kä kir­kol­li­nen ta­pa ja hen­gel­li­sel­tä kan­nal­ta si­ten kir­kon har­ha­op­pi – yk­si niis­tä.

Kirkon ”hyvä kris­til­li­nen ta­pa” kas­taa vau­vat vii­meis­tään pa­rin kuu­kau­den ikäi­si­nä, omas­ta tah­dos­ta riip­pu­mat­to­mas­sa ti­las­sa, jo­pa nuk­ku­es­sa, on siis RÄI­KE­ÄS­SÄ RIS­TI­RII­DAS­SA suh­tees­sa APOS­TO­LI­EN AN­TA­MAAN MAL­LIIN.

Tästä syystä kir­kol­li­nen ver­sio kas­tees­ta on pelk­kä an­ti­kris­til­li­nen ri­tu­aa­li vail­la pe­las­tuk­sel­lis­ta mer­ki­tys­tä.

Rituaali, jolla uudesta kan­sa­lai­ses­ta teh­dään pal­kan mak­sa­ja pa­pis­tol­le, ky­sy­mät­tä hen­ki­lön omaa tah­toa.

Kirkon kastekäytännöstä näh­dään, et­tä pa­pit ”lu­ke­vat ja tul­kit­se­vat Raa­mat­tua omal­la ta­val­laan”, si­ten kuin se on edul­lis­ta teh­dä hei­dän "oman asian­sa puo­les­ta".

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Eipä ihme, että val­veu­tu­nei­den van­hem­pi­en koh­dal­la, VAS­TA VAR­TUT­TU­AAN lap­set IT­SE päät­tä­vät oman us­kon­nol­li­sen va­kau­muk­sen­sa.

Ne lasten vanhemmat jotka jät­tä­vät vau­van­sa kas­ta­mat­ta, ovat kas­teen suh­teen, val­ti­on vi­ral­li­sia ”sie­lun­pai­me­nia” vii­saam­pia.

Koska keskuudessamme on niin­kin vii­sai­ta maal­li­koi­ta, hen­gel­li­syy­den ka­toa­mi­ses­ta ei to­del­la­kaan kan­na­ta kan­taa huol­ta, vaik­ka ta­lou­del­lis­ten re­surs­si­en hei­ken­ty­es­sä kirk­ko-or­ga­ni­saa­tio kuih­tuu pois.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Rippipastori seuraa ilolla vau­va­kas­tei­den mää­rän vä­he­ne­mis­tä. Se­hän on Raa­ma­tun pe­rus­teel­la nä­kö­jään ihan oi­kea suun­taus – suo­ras­taan edel­ly­tys kris­til­li­sel­le kas­teel­le.

Kuinkas ne selvät asiat sös­si­vät tuol­la ta­val­la – ja vie­läpä piis­pan toi­mis­tos­sa.