Mediassa aika-ajoin arkkipiispat joutuvat vastaamaan toimittajien kysymyksiin homoseksuaalien asemasta yhteiskunnassa ja kirkollisten instituutioiden suhteista heihin. Käsitykseni mukaan homoseksuaalisuus ei suinkaan ole ainoa seksuaalisuuden ilmenemismuoto luomakunnassa. Miksi siis takertua yhteen osa-alueeseen, kun seksuaalisuusteemaa sen sijaan voi käsitellä kokonaisvaltaisesti.
Seuraavassa annan toimittajille aiheita muutamiin kysymyksiin, alustuksineen, esitettäväksi arkkipiispoille.
Median mukaan eräs arkkipiispa on jo antanut seuraavan lausunnon: ”Raamattu ei missään tuomitse RAKASTAVAA JA VASTUULLISTA homosuhdetta” – lähdetään liikkeelle siitä.
Käsitykseni mukaan Raamattu ei käsittele erikseen RAKASTAVAA JA VASTUULLISTA homosuhdetta ja toisaalta RAKKAUDETONTA JA VASTUUTONTA homosuhdetta.
Koska Raamattu ei missään kohdassa ERIKSEEN mainitse ”rakastavaa ja vastuullista” homosuhdetta, se ei sellaista ERIKSEEN myöskään ”tuomitse”.
Arkkipiispan antamaksi väitetty lausunto vaikuttaa aivan totuuden mukaiselta.
Tuo lausunto näyttää kuitenkin sisältävän ”teologista pallottelua”, jolla voidaan mielistellä aina siihen suuntaan, mihin milloinkin on tarve – mitä yleinen mielipide kulloinkin vaatii.
Sen sijaan Raamatun kanta homoseksuaalisuuteen YLEISESTI, niin kuin ehkä jo arvasitkin, löytyy Raamatusta.
Itsensä Kristuksen rekrytoima apostoli Paavali kertoo näkemyksensä asiasta kirjeessään roomalaisille:
”Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat VAIHTANEET LUONNOLLISEN YHTEYDEN LUONNONVASTAISEEN; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta - - ja niinkuin HEILLE EI KELVANNUT pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan, TEKEMÄÄN SOPIMATTOMIA” (Room. 1: 26-28).
Samaa teemaa Paavali sivuaa myös kirjeessä Korintin seurakunnalle: ”EIVÄT huorintekijät - - ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä MIEHIMYKSET - - SAA PERIÄ JUMALAN VALTAKUNTAA” (1.Kor. 6: 9-10).
Uskon ymmärtäväni suomen kielen kielioppia ja lauserakennetta siinä määrin, että käsittääkseni olisin oikeassa jos väittäisin, että kyseisissä raamatunkohdissa homoseksuaalisuudesta puhutaan kielteiseen sävyyn.
Lisäksi näen Raamatussa olevan kannesta kanteen eräänä johtoajatuksena sen, että kielteiseen sävyyn käsiteltävät asiat ovat ristiriidassa luojan näkemysten suhteen ja siten hänen kannaltaan katsottuna ”tuomittavia”.
Kuinka sitten on heteroseksuaalien kohdalla – tuleeko heteroseksuaalisesta toiminnasta aina hyväksyttävää, jos siinä on mukana tuota ”rakkautta ja vastuullisuutta”.
Heteroseksuaalisuus vaikuttaa olevan sopusoinnussa maapallon kansoittamista koskevan luojan tarkoituksen kanssa (1.Moos. 1:28).
Raamattu mainitsee ihmisten välisen heteroaktin ensimmäisen kerran (1.Moos. 4:1), kun Aatami ja Eeva OLI JO karkotettu pois Eedenin paratiisista (1.Moos. 3:23).
Vedenpaisumuksesta johtuneen väestökadon jälkeen, lisääntymiseen kannustettiin myös Nooaa ja hänen poikiaan (1.Moos. 9:1).
Vaikka ihmiskunnalla heti alusta alkaen oli vaikeuksia totella luojan ohjeita, tämä kehotus sentään taisi olla ihan mieleinen, koska meitä ihmisiä on nyt jo näinkin monta.
Kirjeessään Kristuksen yhteydessä olevien tessalonikalaisten seurakunnalle, apostoli Paavali muistutti heitä karttamaan siveettömyyttä (1.Tess. 4: 3-8).
Kehoittaessaan haureuden välttämiseen, Paavali käytti kreikan kielen sanaa ”por-nei’a”, joka tarkoittaa SEKÄ NAIMISISSA olevien avioliiton ulkopuolisia seksisuhteita, että MYÖS NAIMATTOMIEN välistä seksiä.
Lisäksi (1.Kor. 7: 2-5) haureuden yleisyyden vuoksi Paavalin näkemys oli, että kullakin miehellä tuli olla oma vaimonsa ja kullakin naisella oma miehensä.
Molempien aviopuolisoiden tuli myös tarjota toisilleen mahdollisuus seksuaalisen tarpeen luonnolliseen tyydyttämiseen.
Haureuden merkitys luojan silmissä tulee varsin selväksi kirjeessä efesolaisille (Ef. 5:5). Apostoli Paavalin mukaan haureellisella EI ”OLE PERINTÖOSAA Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”.
Paavalin sanoista EI löydy viitteitä siihen suuntaan, että ”rakkaus ja vastuullisuus” tekisivät tähän sääntöön poikkeuksen.
Paavalilla ei kuitenkaan ole ollut mahdollisuutta opiskella suomalaisen yliopiston tasoisessa teologisessa oppilaitoksessa, joten hänen tietonsa saattavat hyvinkin poiketa nykyisestä käsityksestä.
Siksi haluaisinkin vielä varmistaa asian esittämällä arkkipiispoille seuraavan kysymyksen: Jos tuntisin vaikkapa naapurin rouvaa kohtaan niin lämpöisiä tunteita, että kertoisin hänelle RAKASTAVANI häntä ja lisäksi osoittaisin VASTUULLISUUTENI käyttämällä kondomia, antaisiko se minulle erivapauden yhtyä häneen?
Raamattu ottaa kantaa myös eläimiin sekaantumiseen – Jumalan silmissä se on ”iljettävyys” (3.Moos. 18:23).
Mutta entäpä sitten, jos sikopaimen VASTUULLISESTI huolehtii possun aineellisista tarpeista, pitkän hoitosuhteen tuloksena tuntee siihen RAKKAUDELLISTA kiintymystä ja nasu vastaa rapsutukseen tyytyväisenä ”kröh, kröh, kruiik” – onko silloin hellä hetki sallittua lätissä?
 
 
 
© maalaispastori Kiminkinen