Mikä on syntymäpäivä? Syntymäpäivä on se päivämäärä jonka aikana henkilö on syntynyt. Syntymäpäiväksi kutsutaan myös syntymän vuosipäivää. Tuollaisena syntymän vuosipäivänä, joillakin on tapana järjestää kutsut "päivänsankarin" kunniaksi ja antaa hänelle lahjoja.
Raamatussa on maininta VAIN kaksien syntymäpäivien vietosta. Yhdellä kertaa vietettiin egyptiläisen faraon ja toisella kertaa roomalaisen Herodeksen syntymäpäivää.
Molemmat päivänsankarit olivat siis pakanoita. Molemmilla syntymäpäivillä myös tapahtui ikäviä asioita.
"Faraolla oli syntymäpäivä, ja hän järjesti pidot koko hovinsa väelle - - ylileipurin hän HIRTÄTTI" (1. Moos. 40: 20-22).
"Herodes vietti syntymäpäiviään - - hän lähetti vankilaan sanan ja käski MESTATA Johanneksen". Johannes Kastajan PÄÄ TUOTIIN VADILLA SYNTYMÄPÄIVILLE (Matt. 14: 6-10).
Kaikella Raamattuun kirjoitetulla on oma tarkoituksensa: " JOKAINEN kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ON myös HYÖDYLLINEN OPETUKSEKSI, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi VANHURSKAUDESSA." (2. Tim. 3: 16).
Eräs raamattu-tietosanakirja (The Imperial Bible-Dictionary, 1. osa, s. 225) toteaakin; "myöhäisheprealaiset pitivät syntymäpäivien viettoa EPÄJUMALANPALVELUKSEEN KUULUVANA, jota näkemystä tukivat voimakkaasti heidän havaintonsa noihin päiviin liittyvistä yleisistä VIETTOTAVOISTA".
Ajatus syntymäpäivien viettämisestä on siksi ollut vieras varhaiskristityille ja eräs aikakauslehti (Zeit und Welt) artikkelissaan toteaakin, että "pakanallisena tapana, kristillisyys hylkäsi syntymäpäivien vieton 300-luvulle saakka".
"Syntymäpäivää vietettiin antiikin aikana henkilökohtaisen suojelushengen (genius) juhlana.
Katolisissa ja ortodoksisissa maissa on suojelupyhimykseksi - - usein valittu se, jonka muistopäivä on syntymäpäivän kohdalla, ja syntymäpäivän sijasta on monin paikoin vietetty nimipäivää.
Luterilaisissa maissa syntymäpäivää on yleensä pidetty nimipäivää merkittävämpänä juhlana, jonka viettoon on liittynyt muun muassa lahjojen antaminen". (Spectrum -tietosanakirja (1983) 16. osa, s. 348.)
Syntymäpäivien viettoon liittyvät tavat; onnittelut, lahjat ja kynttilät, ovat peräisin taikuuden ja pakanauskontojen maailmasta. Niiden tarkoitus oli suojella "päivänsankaria" demoneilta ja varmistaa hänen turvallisuutensa tulevan vuoden ajaksi.
Pakanalliset kreikkalaiset ja roomalaiset uskoivat, että jokaisella oli suojelushenki, joka valvoi hänen elämäänsä. Hyvä haltijatar, suojeluspyhimys ja suojelusenkeli ovat tuon pakanaopin ilmentymiä.
Syntymänsä vuosipäivänä henkilön uskottiin olevan tavallista lähempänä henkimaailmaa ja syntymäpäiväonnittelujen katsottiin voivan vaikuttaa voimakkaammin hyvään tai pahaan suuntaan henkilön elämässä.
Syntymäpäivien vietto on epäraamatullinen ja pakanallinen perinne, ja siten siis jumalaton tapa jota kristityn tulee välttää.
 
 
© maalaispastori Kiminkinen