Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

Syntymäpäivä

Mikä on syntymä­päi­vä? Syn­ty­mä­päi­vä on se päi­vä­mää­rä jon­ka ai­ka­na hen­ki­lö on syn­ty­nyt. Syn­ty­mä­päi­väk­si kut­su­taan myös syn­ty­män vuo­si­päi­vää. Tuol­lai­se­na syn­ty­män vuo­si­päi­vä­nä, joil­la­kin on ta­pa­na jär­jes­tää kut­sut "päi­vän­san­ka­rin" kun­ni­ak­si ja an­taa hä­nel­le lah­jo­ja.

Raamatussa on maininta VAIN kak­si­en syn­ty­mä­päi­vi­en vie­tos­ta. Yh­del­lä ker­taa vie­tet­tiin egyp­ti­läi­sen fa­ra­on ja toi­sel­la ker­taa roo­ma­lai­sen He­ro­dek­sen syn­ty­mä­päi­vää.

Mo­lem­mat päi­vän­san­ka­rit oli­vat siis pa­ka­noi­ta. Mo­lem­mil­la syn­ty­mä­päi­vil­lä myös ta­pah­tui ikä­viä asi­oi­ta.

"Faraolla oli syntymä­päi­vä, ja hän jär­jes­ti pi­dot ko­ko ho­vin­sa vä­el­le - - yli­lei­pu­rin hän HIR­TÄT­TI" (1. Moos. 40: 20-22).

"Herodes vietti syn­ty­mä­päi­vi­ään - - hän lä­het­ti van­ki­laan sa­nan ja käs­ki MES­TA­TA Jo­han­nek­sen". Jo­han­nes Kas­ta­jan PÄÄ TUO­TIIN VA­DIL­LA SYN­TY­MÄ­PÄI­VIL­LE (Matt. 14: 6-10).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kaikella Raamattuun kir­joi­te­tul­la on oma tar­koi­tuk­sen­sa: " JO­KAI­NEN kir­joi­tus, jo­ka on syn­ty­nyt Ju­ma­lan Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, ON myös HYÖ­DYL­LI­NEN OPE­TUK­SEK­SI, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si, kas­va­tuk­sek­si VAN­HURS­KAU­DES­SA." (2. Tim. 3: 16).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Eräs raamattu-tieto­sa­na­kirja (The Im­pe­ri­al Bib­le-Dic­tio­na­ry, 1. osa, s. 225) to­te­aa­kin; "myö­häis­hep­rea­lai­set pi­ti­vät syn­ty­mä­päi­vi­en viet­toa EPÄ­JU­MA­LAN­PAL­VE­LUK­SEEN KUU­LU­VA­NA, jo­ta nä­ke­mys­tä tu­ki­vat voi­mak­kaas­ti hei­dän ha­vain­ton­sa noi­hin päi­viin liit­ty­vis­tä ylei­sis­tä VIET­TO­TA­VOIS­TA".

Ajatus syntymä­päi­vi­en viet­tä­mi­ses­tä on sik­si ol­lut vie­ras var­hais­kris­ti­tyil­le ja eräs ai­ka­kaus­lehti (Zeit und Welt) ar­tik­ke­lis­saan to­te­aa­kin, et­tä "pa­ka­nal­li­se­na ta­pa­na, kris­til­li­syys hyl­kä­si syn­ty­mä­päi­vi­en vie­ton 300­-lu­vul­le saak­ka".

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

"Syntymäpäivää vietettiin an­tii­kin ai­ka­na hen­ki­lö­koh­tai­sen suo­je­lus­hen­gen (ge­ni­us) juh­la­na.

Ka­to­li­sis­sa ja or­to­dok­si­sis­sa mais­sa on suo­je­lu­py­hi­myk­sek­si - - usein va­lit­tu se, jon­ka muis­to­päi­vä on syn­ty­mä­päi­vän koh­dal­la, ja syn­ty­mä­päi­vän si­jas­ta on mo­nin pai­koin vie­tet­ty ni­mi­päi­vää.

Lu­te­ri­lai­sis­sa mais­sa syn­ty­mä­päi­vää on yleen­sä pi­det­ty ni­mi­päi­vää mer­kit­tä­väm­pä­nä juh­la­na, jon­ka viet­toon on liit­ty­nyt muun muas­sa lah­jo­jen an­ta­mi­nen". (Spec­trum -tie­to­sa­na­kir­ja (1983) 16. osa, s. 348.)

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Syntymäpäivien viettoon liit­ty­vät ta­vat; on­nit­te­lut, lah­jat ja kynt­ti­lät, ovat pe­räi­sin tai­kuu­den ja pa­ka­na­us­kon­to­jen maa­il­mas­ta. Nii­den tar­koi­tus oli suo­jel­la "päi­vän­san­ka­ria" de­mo­neil­ta ja var­mis­taa hä­nen tur­val­li­suu­ten­sa tu­le­van vuo­den ajak­si.

Pa­ka­nal­li­set kreik­ka­lai­set ja roo­ma­lai­set us­koi­vat, et­tä jo­kai­sel­la oli suo­je­lus­hen­ki, jo­ka val­voi hä­nen elä­mään­sä. Hy­vä hal­ti­ja­tar, suo­je­lus­py­hi­mys ja suo­je­lus­en­ke­li ovat tuon pa­ka­na­opin il­men­ty­miä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Syntymänsä vuosipäi­vä­nä hen­ki­lön us­kot­tiin ole­van ta­val­lis­ta lä­hem­pä­nä hen­ki­maa­il­maa ja syn­ty­mä­päi­vä­on­nit­te­lu­jen kat­sot­tiin voi­van vai­kut­taa voi­mak­kaam­min hy­vään tai pa­haan suun­taan hen­ki­lön elä­mäs­sä.

Syntymäpäivien vietto on epä­raa­ma­tul­li­nen ja pa­ka­nal­li­nen pe­rin­ne, ja si­ten siis ju­ma­la­ton ta­pa jo­ta kris­ti­tyn tu­lee vält­tää.