Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

 

Teologiasivu

Piispan perinteet

Helluntain heila – Karitsan morsian

Keväisin, vuosi toisen­sa pe­rään, pap­pi­en toi­mes­ta Hel­lun­tai­ta esi­te­tään KIR­KON syn­ty­mä­päi­väk­si. Sa­ri Vauh­ko­nen Pa­pin pa­ki­nas­sa, Sa­von­maa 15.5.2013, jat­koi tä­tä pe­rin­net­tä.

Esimerkiksi vuotta aiem­min kir­kon syn­ty­mä­päi­väs­tä muis­tut­ti use­am­pi­kin hen­ki­lö, muun muas­sa Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Sep­po Häk­ki­nen Itä-Sa­vo ‐leh­des­sä 25.5.2012.

Pappien johtopäätös näyt­tää ole­van, et­tä HEI­DÄN edus­ta­man­sa KIRK­KO perus­tet­tiin sil­loin, kun ope­tus­lap­set täyt­tyi­vät py­häl­lä hen­gel­lä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuon johtopäätöksen perus­teel­la VOI­SI OLET­TAA, ET­TÄ KIR­KOS­TA OLI­SI MAI­NIN­TA RAA­MA­TUS­SA, jos tuo­na Hel­lun­tai­na to­si­aan pe­rus­tet­tiin jo­tain niin suur­ta ja kau­nis­ta, mi­tä kirk­ko, sen syn­ty­mä­päi­väs­tä ala­ti muis­tut­ta­vil­le hen­ki­löil­le il­mei­ses­ti edus­taa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Suomenkieliseen kirkkoraamattuun kirk­ko ‐sa­na on uju­tet­tu vas­ta vuo­den 1992 kään­nök­seen – seu­ra­kun­ta ‐sa­nan ti­lal­le kah­teen koh­taan (Matt. 16:18 ja Apt. 9:31).

Vielä vuoden 1938 kään­nös oli us­kol­li­nen krei­kan­kie­li­sel­le al­ku­teks­til­le, käyt­tä­mäl­lä kirk­ko ‐sa­nan si­jaan, sa­naa SEU­RA­KUN­TA.

Paljon reilumpaa toki oli­si käyt­tää al­ku­kie­len vas­ti­net­ta edel­leen­kin – vai mi­tä?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirjoittaessaan evankeliumiin noi­ta Jee­suk­sen sa­no­ja, Mat­teus tus­kin oli­si pi­tä­nyt rea­lis­ti­se­na tuo­ta pap­pi­en nä­ke­mys­tä, et­tä "Hel­lun­tain hei­la" eli tuo mor­si­an, Ka­rit­san vai­mo (Ilm. 21:9), jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa koos­tui­si ”maan ku­nin­kai­den” yl­lä­pi­tä­mäs­tä pap­pis­luo­kas­ta.

Se instituutio jonka me tä­män päi­vän ih­mi­set tun­nem­me kirk­ko­na, ”syn­tyi­kin” vas­ta myö­hem­min EI­KÄ tuo­na mai­nit­tu­na Hel­lun­tai­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Päädyttiinkö kirkko ‐sana 1990‐luvulla li­sää­mään kirk­ko­raa­mat­tuun, vain kirk­ko‐ins­ti­tuu­ti­on us­kot­ta­vuu­den kas­vat­ta­mi­sek­si – il­mei­ses­ti.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Nimittäin, noista mani­pu­loi­duis­ta raa­ma­tun­koh­dis­ta toi­nen on juu­ri se, jos­sa Jee­sus ker­toi ra­ken­ta­van­sa seu­ra­kun­tan­sa kal­li­ol­le (Matt. 16:18).

Panostamalla tuohon raamatun­koh­taan, kirk­ko‐ins­ti­tuu­ti­ol­le saa­tiin vah­vat pe­rus­tuk­set, sil­lä vain yk­si sa­na vaih­ta­mal­la Jee­sus saa­tiin sa­no­maan näin:

"Tälle kalliolle minä ra­ken­nan KIRK­KO­NI. Si­tä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta".

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kiusaus tuon raamatun­koh­dan koh­dal­la, vaih­taa seu­ra­kun­nan ti­lal­le kirk­ko, kä­vi siis vas­tus­ta­mat­to­man suu­rek­si.

Suomen ev.lut. kirkko näyt­tää ha­lua­van liik­kua paa­vin kir­kon kans­sa yh­tä pet­tä­väl­lä jääl­lä.

 

 

 

 

Perinteitä kunnioittaen

Mikkelin tuomiokirkkoseurakun­nan Uu­den alun -mes­sus­sa, Mik­ke­lin Kau­pun­ki­leh­den (3.1.2013) mu­kaan, Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Sep­po Häk­ki­nen pu­hut­te­li kirk­ko­vä­keä PE­RIN­TEI­DEN VAA­LI­MI­SEN TÄR­KEY­DES­TÄ seu­raa­vaan ta­paan:

”Paikallisen identiteetin vaa­li­mi­nen alue­seu­ra­kun­nis­sa on rat­kai­se­van tär­ke­ää”.

”Käytännössä tämä mer­kit­see pai­kal­lis­ten ta­po­jen, PE­RIN­TEI­DEN - - PI­TÄ­MIS­TÄ AR­VOS­SAAN”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Aikoinaan myös muuan Na­sa­re­tin mies lä­hes­tyi kuu­li­joi­taan sa­mal­la tee­mal­la. Ru­pa­tel­les­saan mu­ka­via, oman ai­kan­sa fa­ri­seuk­sil­le, Jee­sus to­te­si heil­le, et­tä ” te olet­te PE­RIN­NÄIS­SÄÄN­NÖL­LÄN­NE TEH­NEET TYH­JÄK­SI Ju­ma­lan sa­nan.” (Matt. 15: 6).

Jeesus jatkoi lainaamalla pro­feet­ta Je­sa­jan teks­tiä, jo­ka sur­kut­te­lee si­tä, et­tä kan­san osoit­ta­ma ju­ma­lan­pel­ko Her­raa koh­taan ”on VAIN OPIT­TU­JEN IH­MIS­KÄS­KY­JEN NOU­DAT­TA­MIS­TA” (Jes. 29: 13):

”Tämä kansa kun­ni­oit­taa mi­nua huu­lil­laan, mut­ta sen sy­dän on kau­ka­na mi­nus­ta. TUR­HAAN he mi­nua pal­ve­le­vat, kun OPET­TA­VAT OP­PE­JAAN, IH­MIS­TEN TE­KE­MIÄ KÄS­KY­JÄ." (Matt. 15: 8-9).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Opetuslapsilleen Jeesus to­te­si PE­RIN­TEI­DEN VAA­LI­MIS­TA VAA­TI­VIS­TA fa­ri­seuk­sis­ta, et­tä ”äl­kää vä­lit­tä­kö heis­tä, HE OVAT SO­KEI­TA SO­KEI­DEN TA­LUT­TA­JIA. Ja KUN SO­KEA TA­LUT­TAA TOIS­TA SO­KE­AA, MO­LEM­MAT PU­TOA­VAT KUOP­PAAN" (Matt. 15: 12-14).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostoli Paavali oli läk­syn­sä lu­ke­nut ja puo­les­taan osa­si va­roit­taa ko­los­sa­lai­sia (Kol. 2: 8) sii­tä, KUIN­KA SUR­KE­AS­TI KÄY ih­mis­ten luo­mi­en pe­rin­tei­den viet­toon osal­lis­tu­van hen­ki­lön, JU­MA­LA-SUH­TEEL­LE.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lehdessä esitetty nä­ke­mys PE­RIN­TEI­DEN yl­lä­pi­don tär­key­des­tä nä­kö­jään POIK­KE­AA Jee­suk­sen ja Paa­va­lin NÄ­KÖ­KAN­NAS­TA jo ihan jos­sain mää­rin.

Johtuneeko näkemysero sii­tä, et­tä he ei­vät edus­ta­neet lu­te­ri­lais­ta us­kon­op­pia, ei­vät­kä ol­leet saa­neet suo­ma­lai­sen yli­opis­ton ta­sois­ta teo­lo­gis­ta kou­lu­tus­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muuten, kuinkahan monta opin­to­pis­tet­tä yli­opis­tos­sa tu­li­si teo­lo­gi­aa opis­kel­la, saa­dak­seen kään­tää Raa­ma­tun nä­ke­myk­set täy­sin pää­lael­leen.

Tulisiko sellaisessa tapa­uk­ses­sa seu­ra­kun­nan pai­kal­lis­ten vas­tuun­kan­ta­ji­en hö­ris­tää kor­vi­aan, nos­taa sor­mi pys­tyyn, vai riit­täi­si­kö edel­leen se PE­RIN­TEI­NEN ta­pa to­de­ta vain, et­tä ”kyl­lä­päs pap­pi pu­hui taas hy­vin”?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Martti Luther aikoinaan epäi­le­mät­tä oli oi­ke­al­la asi­al­la tou­hu­tes­saan us­kon­puh­dis­tuk­sen­sa kans­sa, mut­ta hä­nel­lä­kin va­li­tet­ta­vas­ti oli omat heik­kou­ten­sa pi­tää kiin­ni jois­tain PE­RIN­TEI­SIS­TÄ kä­si­tyk­sis­tä.

Martti-poika muun muassa luot­ti va­kaas­ti sii­hen VAN­HAAN US­KO­MUK­SEEN, et­tä maa­pal­lo on kaik­keu­den kes­kus ja ni­me­si ”nou­su­kas-ast­ro­lo­gik­si” erään Ko­per­ni­kus -ni­mi­sen puo­la­lai­sen her­ras­mie­hen, jo­ka väit­ti jo­tain ai­van muu­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tansaniassa on PERINTEI­SES­TI us­kot­tu, et­tä al­bii­noi­na syn­ty­nei­den ih­mis­ten raa­jat tuot­ta­vat omis­ta­jal­leen on­nea ja vau­raut­ta.

Noiden onnea tuottavi­en jä­sen­ten saa­mi­sek­si al­bii­no­ja on vai­not­tu, sur­mat­tu ja sil­vot­tu myös elä­vi­nä.

Sittemmin on perustettu PE­RIN­TEI­TÄ VAS­TUS­TA­VA al­bii­no­yh­dis­tys toi­mi­maan sen puo­les­ta, et­tä al­bii­no­ja ei sur­mat­tai­si ja et­tä elä­vät al­bii­not­kin sai­si­vat pi­tää raa­jan­sa.

PERINTEITÄ arvostamaton al­bii­no­yh­dis­tys jo­pa lä­het­tää al­bii­no­lap­sia pois ko­ti­ky­lis­tään, eri­kois­kou­luun tur­vaan kal­tais­ten­sa luo.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ugandassa on PERINTEI­SES­TI us­kot­tu nuo­ren­pa­rin sek­si­kas­va­tus mor­sia­men tä­dil­le. PE­RIN­TEI­SES­TI tä­ti viet­tää hel­län het­ken yh­ty­en sul­ha­sen kans­sa, kun mor­si­an kat­soo mal­lia vie­res­sä.

Osittain on kuitenkin jo luo­vut­tu täs­tä­kin opet­ta­vai­ses­ta PE­RIN­TEES­TÄ – ja vain pel­käs­tään sek­si­tau­ti­en pe­los­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Etelä‐Afrikassa joka vuo­si kym­me­net mur­ros­ikäi­set po­jat ja nuo­ret mie­het me­net­tä­vät PE­RIN­TEIS­TEN ai­kuis­tu­mis­riit­ti­en seu­rauk­se­na pe­nik­sen­sä.

Paikalliset lääkärit il­moit­ti­vat teh­neen­sä maa­il­man en­sim­mäi­sen on­nis­tu­neen pe­nik­sen­siir­ron mie­hel­le, jo­ka oli me­net­tä­nyt eli­men­sä jo kol­me vuot­ta sit­ten.

Kuolleelta lahjoittajalta saa­dun siir­rän­näi­sen myö­tä, mo­der­nit lää­kä­rit oli­vat val­miit te­koon, jol­la he hal­vek­sui­vat van­han PE­RIN­TEEN luo­maa luon­nol­lis­ta syn­ty­vyy­den sään­nös­te­lyä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Mitähän piispa mahtaa sa­noa edel­lä ku­vat­tu­jen esi­merk­ki­en, oma­val­tai­ses­ta PE­RIN­TEI­TÄ hal­vek­su­vas­ta toi­min­nas­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muistaakos muuten joku, mi­kä oli­kaan se kris­tus, jo­ka jut­te­lee vä­hän niin kuin vas­toin sen oi­ke­an Kris­tuk­sen nä­ke­myk­siä – a… a… a… no, jo­kin kris­tus­han se­kin oli.

 

 

Sivun alkuun

 

Kirkon uusiutuminen

Tarpeellistako

Itä-Sa­vo -leh­ti pää­kir­joi­tuk­ses­sa (17.8.2014) to­te­si kir­kos­ta erot­ta­van kas­va­val­la vauh­dil­la myös Ete­lä-Sa­vos­sa. Toi­mi­tus­pääl­lik­kö Sir­pa Sil­mä­ri luet­te­li usei­ta syi­tä joi­den kat­so­taan joh­ta­neen tä­hän ”jouk­ko­pa­koon”. Hän ker­too muun muas­sa ark­ki­piis­pa Ka­ri Mä­ki­sen tie­tä­vän, ih­mis­ten luo­van omia suo­ria us­kon­nol­li­sia yh­teyk­si­ään, jot­ka ei­vät edel­ly­tä kirk­koa vä­lit­tä­jäk­si.

Olisiko arkkipiispa Kari Mä­ki­nen lä­him­pä­nä jouk­ko­paon pe­rus­syy­tä – eh­kä tie­tä­mät­tään?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kristillisyyden perustami­ses­ta ker­too Mat­te­uk­sen evan­ke­liu­mi (Matt. 13: 24-30 ja 36-43). Pel­toon eli ih­mis­kun­nan muo­dos­ta­maan maa­il­maan kyl­vet­tiin kah­den­lais­ta sie­men­tä – veh­nää kyl­vi Jee­sus ja rik­ka­vil­jaa Saa­ta­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kylvöjen seurauksena kas­vaa rin­nak­kain kah­den­lais­ta, toi­si­aan ul­koi­ses­ti muis­tut­ta­vaa kris­til­li­syyt­tä; veh­nä- ja rik­ka­vil­ja­kris­til­li­syyt­tä.

Kumpaakin viljaa vaa­lii omaan kas­vi­la­jiin­sa pe­reh­ty­nyt maan­vil­je­li­jä. Jo­ku vaa­lii veh­nää, toi­nen rik­ka­vil­jaa.

On tärkeää tunnistaa vil­je­li­jät toi­sis­taan, kos­ka elon­kor­juus­sa veh­nä koo­taan ait­taan, mut­ta rik­ka­vil­ja pol­te­taan (jae 30).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesuksen sanojen perusteella on siis ole­mas­sa sel­lais­ta ”kris­til­li­syyt­tä”, jos­sa ei tu­le ol­la mu­ka­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tilastojen mukaan maail­man väes­tös­tä noin jo­ka kol­mas kuu­luu kris­tin­us­koon. Se on maa­il­man suu­rin us­kon­to, edus­ta­en huo­mat­ta­vaa osaa us­kon­nois­ta.

Kun Raa­mat­tu pu­huu huo­mat­ta­van suu­res­ta osuu­des­ta jos­tain tie­tys­tä ko­ko­nai­suu­des­ta, se käyt­tää il­mai­sua ”kol­mas­osa”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ilmestyskirjassa (Ilm. 8: 8-9) vitsauk­set koh­dis­tu­vat ”kol­mas­osaan” ih­mis­kun­nan muo­dos­ta­mas­ta kan­so­jen ”me­res­tä”.

Kir­jai­mel­li­ses­ti tuo­ta ”kol­mat­ta osaa” edus­tai­si siis kris­tin­us­ko. Voi­ko se ol­la mah­dol­lis­ta?

Kir­kon ope­tuk­ses­sa il­me­ne­vi­en Raa­ma­tun vas­tai­suuk­si­en pe­rus­teel­la – kyl­lä. Jee­sus tar­koit­ti rik­ka­vil­jal­la kris­tin­us­koa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Omalta osaltaan tuota rik­ka­vil­jaa voi ke­san­noi­da lo­pet­ta­mal­la sen kas­te­lun. Kun riit­tä­vän mo­ni lak­kaa an­ta­mas­ta sil­le ”vet­tä” eli ra­haa kir­kol­lis­ve­ro­jen muo­dos­sa, rik­ka­vil­ja­pel­to pa­laa kar­rel­le, ei­kä enää ole ek­syt­tä­jä­näm­me. Yk­sin­ker­tais­ta – ei­kö vain?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Parissa viimeisessä kappa­lees­saan Sil­mä­ri pal­jas­ti mah­dol­li­suu­den kir­kon uu­siu­tu­mi­seen.

Se ei kui­ten­kaan ole tar­peel­lis­ta Ju­ma­lan tah­don to­teu­tu­mi­sen ja pe­las­tuk­sen kan­nal­ta.

Kir­kon alas­ajoa ei voi es­tää, kos­ka se on Ju­ma­lan tah­to – ”läh­te­kää sii­tä ulos, te mi­nun kan­sa­ni” (Ilm. 18: 4).

 

 

Terveiset Babyloniin

Kirjoitus nimellä Ju­ha-Pet­ri Lii­as (IS 3.9.2014), vas­ti­nee­na kir­joi­tuk­see­ni 23.8.2014, ker­toi mi­nun esit­tä­neen vir­heel­li­siä väit­tä­miä Raa­ma­tus­ta. Seu­raa­vak­si ker­to­mie­ni asi­oi­den pe­rus­teel­la py­syn sa­no­je­ni ta­kan­a, en­kä us­ko esit­tä­nee­ni vää­riä tul­kin­to­ja.

Henkilööni kohdistuneen pa­net­te­lun an­nan Ju­pe­lil­le an­teek­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muinaisbabylonilaisilla tie­de­tään ol­leen ju­ma­lia yli 3000 ja ku­nin­gas­ten tär­keim­piä hal­li­tus­teh­tä­viä oli temp­pe­li­en ra­ken­ta­mi­nen (Kan­so­jen His­to­ria (1957), osa 2, s. 177).

Danielin (Dan. 5: 22-23) mu­kaan Ba­by­lo­nin us­kon­to ei miel­lyt­tä­nyt Luo­jaam­me jo­ten se edus­ti vää­rää us­kon­toa.

Sen uskonnolliset kä­si­tyk­set ja ta­vat le­vi­si­vät ajan myö­tä ih­mis­ten mu­ka­na kaik­ki­al­le.

Babylonia voidaan siis hy­väl­lä syyl­lä pi­tää epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen äi­ti­nä – ihan maa­il­man­laa­jui­ses­ti tar­kas­tel­tu­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska Ilmestyskirja kirjoi­tet­tiin apos­to­li Jo­han­nek­sen toi­mes­ta ajan­las­kum­me en­sim­mäi­sen vuo­si­sa­dan lo­pus­sa, ku­va­ten tu­le­via ta­pah­tu­mia joi­den täyt­ty­mys ulot­tuu mei­dän päi­viim­me saak­ka, sen mai­nit­se­ma Ba­by­lon (Ilm. 18: 2,21) ei voi ol­la tuo jo ajat sit­ten rau­ni­oi­tu­nut kir­jai­mel­li­nen Ba­by­lo­nin kau­pun­ki.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muinaisen Babylonin uskon­nol­li­suu­den vuok­si on joh­don­mu­kais­ta, et­tä myös Il­mes­tys­kir­jan Ba­by­lon on us­kon­nol­li­nen, ku­vain­nol­li­nen ”us­kon­nol­li­nen kau­pun­ki”, kä­sit­tä­en ne us­kon­not joi­den ta­vat ja ope­tuk­set ei­vät ole so­pu­soin­nus­sa to­si Ju­ma­lan nä­ke­mys­ten kans­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jako pappeihin ja maallik­koi­hin on ba­by­lo­ni­lais­ta pe­rua. Ar­mas Sa­lo­nen kir­joit­taa: ”Muo­dos­tui ai­ko­jen ku­lu­es­sa eri­koi­nen pap­pis­sää­ty, jol­le yk­si­tyis­ten kan­sa­lais­ten oli suo­ri­tet­ta­va vai­van­nä­kö­jen pal­kak­si kor­vaus­ta ve­ro­jen ym. muo­dos­sa. - - oli tie­ten­kin suu­ri vai­ku­tus­val­ta, sil­lä he muo­dos­ti­vat ikään kuin val­ti­on val­ti­os­sa” (Kak­sois­vir­ran­maa (1945), s. 467- 471).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

”Seurakunnat olivat Rooman val­ti­on mal­lin mu­kaan yh­ty­neet val­ta­kun­nan­jär­jes­tök­si, jo­ta joh­ti­vat - - piis­pat se­kä alem­pi­ar­voi­set pa­pit. Kir­kos­ta oli tul­lut val­tio val­ti­oon”.

”Valittiin - - piispa - - Py­hän Pie­ta­rin is­tui­men hal­ti­jak­si” eli paa­vik­si.

”Hän kruunasi Henrik III:n ja hä­nen puo­li­son­sa kei­sa­rin­kruu­nul­la”. (KH, osa 6, s. 414 ja osa 8, s. 124).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

”Perinteisesti ortodok­si­nen kirk­ko on ol­lut Ve­nä­jäl­lä lä­hel­lä maan val­tio­mah­tia”, ”Ve­nä­jäl­lä ei voi enää nous­ta mer­kit­tä­väk­si po­liit­ti­sek­si toi­mi­jak­si, el­lei ole kirk­ko­myön­tei­nen” (Ko­ti­maa -leh­ti 23.2.2012).

Uutisoidessaan kirkon ja val­ti­on eroa Nor­jas­sa, sa­no­ma­leh­ti Itä-Sa­vo (23.5.2012) kir­joit­ti: ”mi­nis­te­ri­en enem­mis­tön ei enää tar­vit­se kuu­lua kirk­koon, mut­ta KU­NIN­KAAN ON yhä OL­TA­VA KIR­KON JÄ­SEN”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Esimerkit osoittivat kuin­ka vank­ka ja­lan­si­ja (ba­by­lo­ni­lais­ta al­ku­pe­rää ole­val­la) pap­pis­luo­kal­la on val­ti­on­hal­lin­nos­sa.

Se yhdistää pa­pis­ton sii­hen ”suu­reen kau­pun­kiin” (Ba­by­lo­niin), ”jol­la on maan ku­nin­kait­ten ku­nin­kuus” (Ilm. 17: 18) eli pa­pis­to oh­jaa po­liit­ti­sia päät­tä­jiä (maan ku­nin­kai­ta).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Luojamme ei näköjään hy­väk­sy sen­kal­tais­ta us­kon­nol­lis­ta jär­jes­tel­mää, kos­ka Il­mes­tys­kir­ja (Ilm. 18: 21) to­te­aa:

”Näin paiskataan pois Ba­by­lon, tuo suu­ri kau­pun­ki, ei­kä si­tä löy­de­tä enää”. Sa­man lu­vun jae 4 neu­voo: ”läh­te­kää pois, jät­tä­kää hä­net (Ba­by­lon), te, jot­ka olet­te mi­nun kan­saa­ni, et­tet­te jou­tui­si ot­ta­maan osaa hä­nen (Ba­by­lo­nin) syn­tei­hin­sä, et­te­kä jäi­si alt­tiik­si niil­le vit­sauk­sil­le, joil­la hän­tä (Ba­by­lo­nia) lyö­dään.”

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamatusta löytyy siis selvä ke­ho­tus val­ti­on­kir­kos­ta eroa­mi­sel­le – suo­ras­taan VAA­TI­MUS.

 

 

Vesissä on eroja

Eksegeetikko Juha-Petri Liias (IS 3.9.2014) esit­ti ky­sy­myk­sen ”An­toi­ko Jee­sus ra­haa vai vet­tä?”. Se al­koi as­kar­rut­taa Ju­pe­lia kir­joi­tuk­se­ni (23.8.2014) joh­dos­ta.

Yritän nyt selittää mah­dol­li­sim­man joh­don­mu­kai­ses­ti, mi­tä tar­koi­tin mai­nit­se­mal­la­ni ”ve­del­lä”. Lai­nauk­set Raa­ma­tus­ta ovat 1933/38 -kään­nök­ses­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muinainen Babylonin kau­pun­ki oli suo­jat­tu val­li­hau­doil­la jois­sa vet­tä oli erään teok­sen mu­kaan niin, et­tä ne ”muis­tut­ti­vat mer­ta”.

Historioitsija Herodotoksen mu­kaan Per­si­an ku­nin­gas Kyy­ros joh­dat­ti ve­den pois val­li­hau­das­ta ja jou­kot kah­la­si­vat val­taa­maan kau­pun­gin.

Babylonin turvana ollei­den Euf­rat-vir­ras­ta joh­det­tu­jen ve­si­en pa­toa­mi­nen ai­kaan­sai suu­ren kau­pun­gin ku­kis­tu­mi­sen vuon­na 539 eKr.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ilmestyskirja kirjoitettiin apos­to­li Jo­han­nek­sen toi­mes­ta ajan­las­kum­me en­sim­mäi­sen vuo­si­sa­dan lo­pus­sa, ku­va­ten tu­le­via ta­pah­tu­mia joi­den täyt­ty­mys ulot­tuu MEI­DÄN PÄI­VIIM­ME SAAK­KA.

Siksi ILMESTYSKIRJAN MAI­NIT­SE­MA BA­BY­LON EI VOI OL­LA TUO jo ajat sit­ten rau­ni­oi­tu­nut KIR­JAI­MEL­LI­NEN Ba­by­lo­nin kau­pun­ki, vaan se näyt­tää ku­vaa­van sel­lai­sia us­kon­to­ja, jot­ka ei­vät kel­paa Luo­jal­lem­me.

Tämänkin Babylonin tur­va­na ovat suu­ret ve­det, sil­lä tuo suu­ri kau­pun­ki ”nai­nen” (Ilm. 17: 18), ”port­to - - is­tuu pal­jo­jen vet­ten pääl­lä” (17:1) ja ne ve­det ”ovat kan­so­ja ja vä­ki­jouk­ko­ja ja kan­san­hei­mo­ja ja kie­liä” (17:15) eli siis kan­nat­ta­ja­jouk­ko­ja.

Porton ”viinistä maan asuk­kaat ovat juo­pu­neet” ja hä­nen (por­ton) kans­sa ”maan ku­nin­kaat ovat HAU­REUT­TA har­joit­ta­neet” (17:2).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sakasti.evl.fi -palvelu Suomen ev.lut. kir­kon työn­te­ki­jöil­le ja toi­mi­joil­le to­te­aa, että kir­kol­la ja val­ti­ol­la on SUH­DE.

 

Luojamme ei näköjään pi­dä tuo­ta suh­det­ta hy­väk­syt­tä­vä­nä, kos­ka Raa­mat­tu ku­vaa si­tä hau­reu­te­na – EI avio­liit­to­na.

"Haureus kuninkaiden kanssa" tar­koit­taa us­kon­nol­lis­ten joh­ta­ji­en suh­det­ta val­ti­on po­liit­ti­seen joh­toon ja "kan­sal­le juo­tet­tu vii­ni" si­ten muo­dos­tu­nut­ta val­ti­on­us­kon­toa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Babylonin tuho on val­ti­on­kir­kon yh­tey­des­sä ym­mär­ret­tä­vä tuon suh­teen kat­kea­mi­se­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Riittäisikö pelkkä kan­nat­ta­ji­en myö­tä­elä­mi­nen pi­tä­mään pys­tys­sä Ba­by­lo­nia? Ei suin­kaan, vaan sii­hen tar­vi­taan ra­haa.

Kirjoittaessani ”vedestä” jon­ka pa­toa­mal­la rik­ka­vil­ja kui­vuu, en to­si­aan­kaan tar­koit­ta­nut Jee­suk­sen am­men­ta­maa ”elä­vää vet­tä”, jo­hon Lii­as viit­ta­si.

Tarkoitin ”vedellä” si­tä ra­haa jol­la kan­nat­ta­ja­jou­kot pi­tä­vät vää­rää us­kon­toa pys­tys­sä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kun kuvainnollinen ”Eufrat” (16:12) eli käy­tän­nös­sä RA­HA­VIR­TA eh­tyy, niin Ba­by­lo­nin mer­kit­tä­vä­nä osa­na ole­va rik­ka­vil­ja­kin la­kas­tuu ja "ku­kis­tu­nut on se suu­ri Ba­by­lon" -pro­fe­tia (14:8) sen osal­ta to­teu­tuu.

Tämä profetia to­teu­tuu val­ti­on­us­kon­to­jen vai­ku­tus­val­lan mu­ren­tu­es­sa maa­il­man­laa­jui­ses­ti.

 

Sivun alkuun

 

Rovasti ja luojamme persoonanimi

Kerimäen aarre

Itä-Savo -lehden kan­nen ku­vas­sa (5.10.2012) oli Sa­von­lin­nan tie­noon kirk­ko­her­ro­ja kan­nat­te­le­mas­sa edes­sään isoa kir­jaa. Ul­ko­asun pe­rus­teel­la tuo teos il­mei­ses­ti oli mel­ko van­ha Raa­mat­tu. Eh­kä­pä ky­sy­myk­ses­sä oli sa­ma kir­ja­yk­si­lö, jo­ka ai­em­min ke­säl­lä oli esil­lä Ke­ri­mäen seu­ra­kun­nan 370 -vuo­tis­juh­li­en yh­tey­des­sä, BIB­LIA, Se on: Co­co Py­hä Ra­mat­tu Suo­me­xi, vuo­del­ta 1642.

Vuonna 1642 Raamattu jul­kais­tiin en­sim­mäis­tä ker­taa ko­ko­naan suo­men­kie­li­se­nä. Tuos­sa pai­nok­ses­sa on mie­len­kiin­toi­nen yk­si­tyis­koh­ta 2. Moo­sek­sen kir­jan, lu­vun 4 lo­pus­sa ole­vas­sa se­li­tys­osas­sa. Sii­nä ai­van en­sim­mäi­sel­lä ri­vil­lä jos­sa se­li­te­tään jaet­ta 21.

Tuo yksityiskohta on näh­tä­vis­sä myös ne­tis­tä Kan­sal­lis­kir­jas­ton Aar­teet -ko­ko­el­mas­ta. Siel­tä avau­tu­vas­ta pdf-tie­dos­tos­ta kli­ka­taan 5 si­vua eteen­päin, jol­loin pääs­tään Raa­ma­tun si­vul­le 34, jos­sa tuo yk­si­tyis­koh­ta esiin­tyy.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska arvelen olevan mo­nia tä­män asi­an suh­teen tie­tä­mät­tö­miä, rip­pi­kou­lu­si­vis­tyk­ses­tä huo­li­mat­ta, esi­tän Ke­ri­mäen kirk­ko­her­ra Toi­vo Loik­ka­sel­le pyyn­nön tuon aar­teen esil­le aset­ta­mi­ses­ta kier­tä­vään näyt­te­lyyn maa­kun­nan eri kir­jas­toi­hin ja näyt­te­ly­jen vä­li­ajoil­la Sa­von­lin­nan pää­kir­jas­toon.

Bib­lia vaan le­väl­leen vit­rii­niin tuos­ta 2. Moos. 4: 21:n se­li­tys­osan koh­dal­ta, niin asia tu­lee ylei­seen tie­toi­suu­teen.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kinkerikierrokselle vit­rii­nin voi ot­taa mu­kaan, kun te­kee sii­tä ke­vyt­ra­ken­tei­sen.

Mi­tä­pä si­tä suot­ta pi­tä­mään lamp­pua va­kan al­la, kun sen vaih­to­eh­toi­ses­ti voi an­taa lois­taa va­lo­aan meil­le kur­jil­le syn­ti­sil­le (Matt. 5: 15).

Jee­sus­kin to­te­si teh­neen­sä tuo­ta ni­me­ä tun­ne­tuk­si (Joh. 17: 26).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Rakkaalla anopillani puo­les­taan on Kirk­ko­raa­mat­tu vuo­del­ta 1845. Tuon vuo­den pai­nok­ses­ta sa­ma yk­si­tyis­koh­ta löy­tyy si­vul­ta 32, ha­ku­sa­nan ”Ju­ma­la” koh­dal­ta. Ohes­sa on skan­naa­ma­ni ku­va tuol­ta si­vul­ta.

Kir­joi­tus­asu poik­ke­aa ny­ky­kie­les­tä, jo­ten yri­tän ”suo­men­taa” teks­tiä hie­man: ”Ju­ma­lan olen­nol­li­nen ja oma ni­mi, jol­la hän it­sen­sä muis­ta, jot­ka ju­ma­lik­si kut­su­taan, eroit­taa, on se ni­mi Je­ho­vah,”.

 

Sama asia tuodaan esil­le myös vuo­den 1685 kirk­ko­raa­ma­tus­sa, 2. Moo­sek­sen kir­jan 6:1:n reu­na­huo­mau­tuk­ses­sa. Tuo­ta vuo­den 1685 pai­nos­ta voi tut­kia jois­sain kir­jas­tois­sa mik­ro­fil­mil­tä.

Nois­sa yk­si­tyis­koh­dis­sa on siis näh­tä­vil­lä luo­jam­me PER­SOO­NA­ni­mi, jon­ka avul­la luo­ja voi­daan ”erot­taa muis­ta ju­ma­lik­si kut­su­tuis­ta” olen­nois­ta – il­man se­kaan­nuk­sen vaa­raa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kävin aikoinaan mon­ta vuot­ta py­hä­kou­lus­sa, pe­rus­kou­lun us­kon­to­tun­neil­la ja rip­pi­kou­lun­kin, mut­ta en muis­ta mis­sään vai­hees­sa ker­ro­tun, et­tä luo­jal­lam­me on ihan oma ja yk­si­tyi­nen PER­SOO­NA­ni­mi, jol­la hä­net voi­daan erot­taa muis­ta ju­ma­lik­si kut­su­tuis­ta.

Raa­ma­tus­sa­kin kun nii­tä ju­ma­lia on hä­nen li­säk­seen mo­nia. Esi­mer­kik­si ”tä­män maa­il­man ju­ma­la” (2. Kor. 4: 4) on ni­mel­tään Saa­ta­na, Moo­ses toi­mi erääs­sä yh­tey­des­sä (2. Moos. 4: 16) ju­ma­la­na ja Mal­tan saa­rel­la Paa­va­lin sa­not­tiin ole­van ju­ma­la (Apt. 28: 6).

Niinpä apostoli Paa­va­li­kin to­te­si, et­tä ON LU­KUI­SIA JU­MA­LIK­SI KUT­SUT­TU­JA jo­ko tai­vaas­sa tai maan pääl­lä (1. Kor. 8: 5).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska muillakin ju­ma­lil­la on per­soo­na­ni­met, ku­ten meil­lä ih­mi­sil­lä­kin, mik­si­pä luo­jam­me oli­si poik­ke­us – ihan loo­gis­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirjoituksen alussa mai­ni­tun kan­si­ku­van ku­va­teks­tis­sä kirk­ko­her­rat toi­voi­vat uu­teen Sa­von­lin­nan seu­ra­kun­taan pai­kal­li­sia vas­tuun­kan­ta­jia.

Roh­kais­koon esi­merk­ki­ni mui­ta­kin kan­ta­maan kor­ten­sa ke­koon ”Ison Kir­jan” sa­lai­suuk­si­en avaa­mi­sek­si vesj­kan­sal­le.

Kun seu­ra­kun­tia Sa­von­lin­nan kul­mil­la en­si vuo­den­vaih­tees­sa yh­dis­tyy, vii­meis­tään sil­loin jo­ku kirk­ko­her­rois­ta jou­ta­nee paik­kaa­maan, tuon ni­men tois­tai­sek­si ker­to­mat­ta jät­tä­mi­ses­tä ai­heu­tu­nei­ta räs­ti­hom­mia.

Saa näh­dä, malt­ta­vat­ko kirk­ko­her­rat odot­taa sin­ne saak­ka, vai läh­te­vät­kö liik­keel­le jo tä­män vuo­den puo­lel­la.

 

 

Onnea rovastille

Puruvesi -lehdessä (22.11.2012) kan­nus­tin Ke­ri­mä­en kirk­ko­her­ra Toi­vo Loik­kas­ta aset­ta­maan seu­ra­kun­nan omis­ta­man, vuon­na 1642 jul­kais­tun Raa­ma­tun, jul­ki­ses­ti näh­tä­vil­le kir­jas­toi­hin ja kin­ke­reil­le.

Tavoitteena oli saada tun­net­tuut­ta luo­jam­me per­soo­na­ni­mel­le, jon­ka ju­lis­ta­mi­nen kir­kon pii­ris­sä on jos­tain syys­tä pääs­syt jää­mään vä­hem­mäl­le huo­mi­ol­le.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirkkoherra lieneekin lait­ta­nut asi­an no­pe­as­ti vi­reil­le, kos­ka jo pa­ri viik­koa myö­hem­min (5.12) sa­ma leh­ti uu­ti­soi piis­pan myön­tä­mäs­tä tun­nus­tuk­ses­ta, eri­tyi­ses­tä an­si­oi­tu­mi­ses­ta kir­kol­li­ses­sa työs­sä – ro­vas­tik­si ni­mit­tä­mi­sen muo­dos­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirjoitukseni yhteydessä ol­lut ku­va oli va­li­tet­ta­vas­ti jos­tain syys­tä ra­jau­tu­nut osit­tain va­jaak­si.

Toivottavasti uusi arvoni­mi li­sää ar­vo­val­taa ja pals­ta­ti­laa sii­nä mää­rin, et­tä tuo ku­va jul­kais­taan uu­dem­man ker­ran ko­ko­nai­se­na – vai mi­tä To­pi?

 

 

 

Seis, herran nimessä

Kiitän rovasti Toi­vo Loik­kas­ta hä­nen asian­tun­ti­ja­lau­sun­nois­taan (Itä-Sa­vo 5.1.2013) avaa­mas­sa­ni, van­ho­jen Kirk­ko­raa­mat­tu­jen pai­nok­siin poh­jau­tu­vas­sa kes­kus­te­lus­sa luo­jam­me eris­ni­mes­tä.

Muinaiselta Israelin hei­mol­ta tuo heil­le pal­jas­tet­tu ni­mi siis pää­si unoh­tu­maan sik­si, et­tei si­tä lau­sut­tu ää­neen mo­niin su­ku­pol­viin.

Myöhemmin alkuperäisen lau­su­mis­ta­van opet­te­lu oli mah­do­ton­ta, kos­ka sa­nan vo­kaa­le­ja ei tie­det­ty. Hep­re­aa kir­joi­tet­tiin mer­kit­se­mäl­lä ai­no­as­taan sa­no­jen kon­so­nant­ti­mer­kit.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Varhaiskristityillä nimi oli jäl­leen tie­dos­sa, kos­ka erääs­sä ru­kouk­ses­saan Jees­us to­te­si: ”Mi­nä olen opet­ta­nut hei­dät TUN­TE­MAAN SI­NUN NI­ME­SI ja ope­tan yhä…”(Joh. 17: 26).

Jossain vaiheessa lau­su­mis­ta­pa on jäl­leen on­nis­tut­tu huk­kaa­maan, ei­kä tä­män päi­vän ih­mi­sil­lä ole sii­tä täyt­tä var­muut­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Rovastin kanssa lienemme sa­maa miel­tä sii­tä, et­tä luo­jan per­soo­na­ni­mes­tä en­sim­mäi­se­nä Suo­men kir­ja­kie­leen lan­see­rat­tiin tuo 1642-Raa­ma­tun käyt­tä­mä Ie­ho­vah -muo­to, jo­ka jo v. 1776 pai­nok­seen on muo­tou­tu­nut, pa­rem­mal­ta suo­ma­lai­sen kie­les­sä tun­tu­vaan Je­ho­vah -muo­toon.

Vähänkyrön pastori erään net­ti­si­vun mu­kaan opas­taa, et­tä ni­meä lau­sut­ta­es­sa jäl­kim­mäi­nen h-kir­jain liu­den­tuu pois.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Rovasti kertoi pitkään val­lin­nees­ta kä­si­tyk­ses­tä, jon­ka mu­kaan ni­mi kuu­luu kir­joit­taa ja lau­sua muo­dos­sa ”Jah­ve”.

Vaikka nimestä kuulemma ”on ole­mas­sa pal­jon tie­toa”, tie­don li­säk­si näyt­tää ole­van pal­jon myös ar­ve­lua ja op­pi­neet ovat eri­mie­li­siä ja epä­var­mo­ja.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ehkä tuo epävarmuus ku­vas­tuu sii­nä­kin, mis­sä mit­ta­suh­tees­sa Kirk­ko­raa­ma­tun kään­tä­jät käyt­tä­vät tuo­ta ni­meä lu­ku­mää­räi­ses­ti.

Bit­ti­Pip­lia 2000-oh­jel­mal­la teh­ty ha­ku ker­too Jah­ve-sa­no­jen mää­räk­si v. 1992 Kirk­ko­raa­ma­tus­sa 7 kpl.

Se on ai­ka vä­hän, kun hep­rean­kie­li­ses­sä Raa­ma­tus­sa tuo­ta ro­vas­ti Loik­ka­sen mai­nit­se­maa JHVH-­tet­ra­gram­mia (hep­re­ak­si יהוה) esiin­tyy hy­vin taa­jaan – usei­ta tu­han­sia ker­to­ja.

Teo­lo­gia tuol­lai­nen ero ei eh­kä hait­taa, mut­ta ma­te­maa­tik­ko luon­neh­ti­si eroa ”erit­täin mer­kit­se­väk­si”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kuhmoisten kirkkoa korjat­ta­es­sa, pai­kal­li­nen sa­no­ma­leh­ti uu­ti­soi kes­kel­tä alt­ta­ri­sei­nää löy­ty­nees­tä, iso­ko­koi­sin kir­jai­min kir­joi­te­tus­ta Jehova-­sa­nas­ta.

Kirk­ko­val­tuus­ton pää­tök­sel­lä tuo vi­de­ol­la (ajas­sa 2.32) näh­tä­vä sei­nä­maa­laus pei­tet­tiin pa­ne­loin­nil­la.

Ai­van kaik­ki kir­kol­li­set ta­hot ei­vät nä­kö­jään osoi­ta luo­jam­me per­soo­na­ni­men esil­le­tuon­nis­sa sa­man­lais­ta hen­kis­tä kyp­syyt­tä, kuin ro­vas­ti Toi­vo Loik­ka­nen Ke­ri­mäel­tä.

 

Sivun alkuun

 

Torinon käärinliina

Sotkeuduitko käärinliinaan

TV7:sta tuttu teologian toh­to­ri, Sa­von­lin­nan kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen pa­neu­tui Pa­pin pa­ki­na -pals­tal­la (Sa­von­maa 5.7.2012) To­ri­non kää­rin­lii­nan ar­voi­tuk­seen. Hän muun muas­sa pe­rus­te­lee lii­nan ai­tout­ta sil­lä, et­tä ”kes­ki­ajal­la ei ol­lut - - pik­ku­tark­kaa tie­toa roo­ma­lai­ses­ta te­loi­tus­käy­tän­nös­tä”. Tuon tie­don puut­teen vuok­si kää­rin­lii­nan val­mis­ta­mi­nen Jee­suk­sen ”mit­to­jen” mu­kaan oli­si kes­ki­ajal­la ol­lut siis mah­do­ton­ta.

Kysynkin, oliko kaikki suul­li­nen ja kir­jal­li­nen pe­ri­mä­tie­to tuos­ta roo­ma­lai­ses­ta te­loi­tus­käy­tän­nös­tä to­si­aan ka­don­nut kes­ki­ai­kaan men­nes­sä?

Jos oli, niin mistä ih­mees­tä se tie­to on sit­ten voi­nut pul­pah­taa tä­män päi­vän asian­tun­ti­joi­den käyt­töön, kun he voi­vat to­de­ta lii­nas­sa ole­vi­en merk­ki­en vas­taa­van Jee­suk­sen ajan roo­ma­lais­ta te­loi­tus­käy­tän­töä.

Jos tieto tuosta te­loi­tus­käy­tän­nös­tä oli­si kirk­ko­her­ran väit­teen mu­kai­ses­ti ka­don­nut jo en­nen kes­ki­ai­kaa, tie­toa ei kä­sit­tääk­se­ni oli­si käy­tet­tä­vis­sä tä­nä­kään päi­vä­nä.

Tietämys roomalai­ses­ta te­loi­tus­käy­tän­nös­tä oli­si ka­don­nut his­to­ri­an hä­mä­rään.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

En osaa arvioida missä mää­rin teo­lo­gi­ses­sa tie­de­kun­nas­sa opis­kel­les­sa on eh­dit­ty pa­neu­tua näi­hin asi­oi­hin, mut­ta mi­nun tie­tääk­se­ni Raa­mat­tu on kir­joi­tet­tu jo en­nen tuo­ta kes­ki­ai­kaa.

Samoin tiedän, että Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan Jee­suk­sen ol­leen mies (Matt. 1: 25), Jee­sus­ta ruos­kit­tiin en­nen te­loi­tus­ta (Matt. 27: 26) ja te­loi­tuk­sen jäl­keen Jee­suk­sel­la oli nau­lo­jen rei­kiä kä­sis­sään (Joh. 20: 25,27).

Näistä luetelluista sei­kois­ta, asian­tun­ti­ja Jun­tu­sen mu­kaan, lii­naan on piir­ty­nyt ”hä­kel­lyt­tä­vän tar­kat yk­si­tyis­koh­dat”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Minulla henkilökohtaisesti ei ole mi­tään tar­vet­ta ot­taa kan­taa To­ri­non kää­rin­lii­nan ai­tou­teen ei­kä myös­kään sii­hen kuin­ka tuo lii­na on syn­ty­nyt.

Edellä kertomani tie­tä­myk­sen pe­rus­teel­la kui­ten­kin näen, et­tä esi­mer­kik­si kes­ki­ajal­la elä­nyt munk­ki oli­si voi­nut Raa­ma­tus­ta löy­tää nuo sa­mat ”pik­ku­tar­kat tie­dot” roo­ma­lai­sen te­loi­tus­käy­tän­nön uh­riin­sa jät­tä­mis­tä vau­ri­ois­ta, jot­ka mi­nä­kin löy­sin.

Ne on kerrottu niin selväs­ti, et­tä esi­mer­kik­si Jee­suk­sen su­ku­puo­li tus­kin oli­si jää­nyt epä­sel­väk­si edes nun­nal­le.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pyhäinjäännöstä uskonsa tu­ek­si tar­vin­neel­la hen­ki­löl­lä, pel­la­va­lii­naa töh­ri­es­sään, oli­si siis noi­den tie­to­jen pe­rus­teel­la ol­lut mah­dol­li­suus si­joit­taa pu­nai­set, rus­ke­at ja kel­tai­set täp­lät so­pi­viin koh­tiin, muo­dos­ta­en lii­naan ”hä­kel­lyt­tä­vän tar­kat yk­si­tyis­koh­dat” nois­ta do­sent­ti Jun­tu­sen mai­nit­se­mis­ta sei­kois­ta – myös kes­ki­ajal­la.

Teoksesta ei välttämättä oli­si tul­lut ”To­ri­non kää­rin­lii­naa” mut­ta kui­ten­kin koh­de jon­ka puo­les­ta jot­kut ta­hot voi­si­vat kiih­koil­la vie­lä tä­nä­kin päi­vä­nä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juntusen mukaan tuohon To­ri­non lii­naan ”kää­rit­ty­nä Jee­suk­sen ruu­mis kir­kol­li­sen pe­rin­teen mu­kaan hau­dat­tiin”.

Väitteen perusteella Jee­suk­sen hau­taa­mi­sen ai­kaan siis, kir­kon pii­ris­sä oli käy­tös­sä pe­rin­teek­si muo­dos­tu­nut ta­pa hau­da­ta vai­na­jat lii­naan kää­rit­ty­nä.

Erkki Turunen (Savonmaa 19.7.2012) puut­tui asi­aan eh­dol­lis­ta­mal­la do­sent­ti Jun­tu­sen väit­teen Jee­suk­sen ruu­miin hau­taa­mi­ses­ta ”kir­kol­li­sen pe­rin­teen” mu­kaan.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Aiemmin Johanna Tykkyläinen (Sa­von­maa 24.5. 2012) Mik­ke­lin hiip­pa­kun­nan piis­pa Sep­po Häk­ki­sen (Itä-Sa­vo 25.5. 2012) säes­tyk­sel­lä esit­ti, et­tä kris­til­li­sen kir­kon syn­ty­mä­päi­vä on hel­lun­tai.

Tekstiyhteys paljasti, et­tä ai­na­kin Häk­ki­nen tar­koit­ti juu­ri sen vuo­den hel­lun­tai­ta, jol­loin apos­to­lit täyt­tyi­vät py­häl­lä hen­gel­lä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesus kuoli ja haudattiin ai­ka­naan. Vas­ta hau­ta­jais­ten jäl­keen tu­li tuo hel­lun­tai jol­loin, piis­pa Häk­ki­sen mu­kaan, kirk­ko pe­rus­tet­tiin.

Siis aivan syystä Tu­ru­nen ih­met­te­li kirk­ko­her­ra Jun­tu­sen nä­ke­mys­tä jon­ka mu­kaan ”kir­kol­li­nen pe­rin­ne” oli käy­tös­sä JO Jee­sus­ta hau­dat­ta­es­sa?

Turunen ei suinkaan ole tä­män aja­tuk­sen­sa kans­sa yk­sin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lasaruskin aikoinaan oli sotkeu­tu­nee­na kää­rin­lii­noi­hin – omak­si on­nek­seen vain fyy­si­ses­ti.

 

 

Sisäpiiritietoa

Savonlinnan kirkkoherra Sam­me­li Jun­tu­sen vas­ti­nees­sa al­le­kir­joit­ta­neel­le (Sa­von­maa 30.8.2012) saat­toi ol­la pie­ni huo­li­mat­to­man lu­ke­mi­sen tai kir­joit­ta­mi­sen ai­heut­ta­ma ”kie­lel­li­nen se­kaan­nus”.

Juntusen tekstistä nimit­täin sain sel­lai­sen vai­ku­tel­man, et­tä al­le­kir­joit­ta­nut oli­si kirk­ko­her­ran pa­ki­naan koh­dis­ta­mas­saan ”kri­tii­kis­sä” OLET­TA­NUT kää­rin­lii­no­jen teh­tai­li­jak­si MUNK­KIA.

Tällaista ajatusta en myön­nä si­säl­ty­vän tuo­hon kir­joi­tuk­see­ni.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pellavaliinan töhrinnästä kir­joit­ta­es­sa­ni mai­nit­sin (väi­te­tyn mun­kin si­jaan) ”py­häin­jään­nös­tä tar­vin­neen HEN­KI­LÖN”.

Aikoinaan näitä henki­löi­tä riit­ti, kos­ka his­to­ria­tie­to­jen mu­kaan ”Jee­suk­sen kää­rin­lii­no­ja” oli liik­keel­lä ai­na­kin usei­ta kym­me­niä.

Kuka tai ketkä liinoja val­mis­ti­vat, ku­ka val­mis­ti nii­tä it­sel­le ja ku­ka myyn­tiin – si­tä mi­nä en tie­dä. Jo­ku ta­ho nii­tä kui­ten­kin te­ki.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Liinojen uskottavuuden vuoksi te­ki­jöil­lä oli eh­kä hy­vä ol­la jon­kin­lai­nen kä­si­tys sii­tä, mil­lai­sia merk­ke­jä ja mis­sä koh­din lii­naa nii­tä tu­li ol­la.

Koska osalle ostajakan­di­daa­teis­ta saat­toi­vat mai­nit­se­ma­ni raa­ma­tun­koh­dat ”pel­käs­tä Uu­des­ta Tes­ta­men­tis­ta” ol­la tut­tu­ja, täl­le koh­de­ryh­mäl­le suun­nat­tui­hin tuot­tei­siin oli hy­vä saa­da tie­toa Raa­ma­tun teks­teis­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Osa liinoista varmemmaksi va­kuu­dek­si jä­tet­tiin il­man mer­kin­tö­jä. Eh­kä täl­lä me­net­te­lyl­lä väl­tyt­tiin tur­hil­ta epäi­lyil­tä os­ta­jan ta­hol­ta.

Luonnollisesti myyjä saat­toi näyt­tää kau­kaa tul­leel­le py­hiin­vael­ta­jal­le vain yh­tä lii­naa.

Useamman eri kuosin esit­te­ly sa­mal­le asi­ak­kaal­le oli­si jos­sain mää­rin na­ker­ta­nut tuot­teen his­to­ri­al­lis­ta us­kot­ta­vuut­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Voisi ajatella, että puh­taan pel­la­va­kan­kaan vä­ri­siin lii­noi­hin jou­tui tyy­ty­mään sel­lai­nen myy­jä, jol­la ei ol­lut mah­dol­li­suut­ta tu­tus­tua Uu­den Tes­ta­men­tin teks­tei­hin.

Mainitsemani MUNKIN otin ESI­MERK­KI­NÄ sel­lai­ses­ta hen­ki­lös­tä, jol­la noi­hin teks­tei­hin SAAT­TOI ol­la pää­sy.

Olipa liinojen tekijä ku­ka hy­vän­sä, hä­nen tuo­tan­nol­leen saat­toi ol­la eduk­si kuu­lu­mi­nen so­pi­viin si­sä­pii­rei­hin.

Valveutuneet lukijathan tie­tä­vät, et­tä vuo­si­sa­to­jen ajan kirk­ko es­ti Raa­ma­tun saa­mi­sen ”ta­van pul­li­ais­ten” luet­ta­vak­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Roomalaiskatolinen kirkko pi­ti la­ti­naa py­hä­nä kie­le­nä ja ha­lu­si es­tää Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen sel­lai­sil­le kie­lil­le, joi­ta op­pi­mat­to­mat kan­sa­lai­set ym­mär­si­vät.

Esimerkiksi Paavi Grego­rius VII ha­lu­si pi­tää Raa­ma­tun ”älyl­tään ra­jal­lis­ten” ih­mis­ten ulot­tu­mat­to­mis­sa.

Paavi Innocentius III puo­les­taan kut­sui ”hel­mi­en heit­tä­mi­sek­si si­oil­le” si­tä, et­tä jot­kut ”har­ha­op­pi­set” kään­si­vät Raa­ma­tun rans­kan kie­lel­le.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Paavi Paavali IV jul­kai­si luet­te­lon roo­ma­lais­ka­to­li­sen kir­kon kiel­tä­mis­tä kir­jois­ta. Tuos­sa luet­te­los­sa oli usei­ta muil­le kie­lil­le kään­net­ty­jä Raa­mat­tu­ja.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Noihin aikoihin Raamatun lu­ke­mi­seen tu­li saa­da kir­jal­li­nen lu­pa piis­poil­ta tai ink­vi­siit­to­reil­ta.

Mikäli joutui har­ha­op­pi­suu­des­ta epäil­ty­jen lis­toil­le, saat­toi jou­tua polt­to­ro­vi­ol­le – vää­rä­kie­li­sen Raa­ma­tun kans­sa tai il­man si­tä.

Vaihtoehtoisia ”palkintoja” Raa­ma­tun oma­toi­mi­ses­ta lu­ke­mi­ses­ta oli­vat ka­lee­ri­or­juus ja elin­ikäi­nen van­keus.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamatun teksteihin kä­sik­si pää­se­mi­nen on his­to­ri­an saa­tos­sa ol­lut edel­lä ku­va­tun mu­kaan hy­vin vai­ke­aa ja vaa­ral­list­a.

Pyhien tekstien pitä­mi­nen kie­li­muu­rin ta­ka­na oli epäi­le­mät­tä toi­mi­va kei­no es­tää kan­sa­lai­sia huo­maa­mas­ta ris­ti­rii­to­ja kir­kon ope­tus­ten ja Raa­ma­tun kir­joi­tus­ten vä­lil­lä.

Näistä syistä voidaan olet­taa, et­tä ai­na­kin osa nois­ta kym­me­nis­tä kää­rin­lii­nois­ta on val­mis­tet­tu sel­lai­sis­sa pii­reis­sä, jot­ka ovat hy­vin lä­hei­ses­ti ol­leet te­ke­mi­sis­sä kir­kon kans­sa.

 

 

Tomuinen Torino

Taannoisessa vastineessaan al­le­kir­joit­ta­neel­le (Sa­von­maa 30.8.2012), TV7:sta tut­tu teo­lo­gi­an toh­to­ri, Sa­von­lin­nan kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen toi esil­le seik­ko­ja, jot­ka kä­sit­tääk­se­ni hä­nen mie­les­tään tu­ke­vat si­tä aja­tus­ta, et­tä ns. To­ri­non kää­rin­lii­na on jos­kus ol­lut fyy­si­ses­ti läs­nä Je­ru­sa­le­mis­sa.

Tällaisen käsityksen sain lu­ki­es­sa­ni Jun­tu­sen ta­ri­naa kää­rin­lii­na­kan­kaan kui­duis­ta löy­ty­neis­tä, Je­ru­sa­le­min alu­een ko­to­pe­räis­ten kas­vi­en sii­te­pö­lys­tä ja sa­moil­ta kul­mil­ta pe­räi­sin ole­vas­ta maa-­ai­nek­ses­ta.

Noiden löydösten todis­tus­ar­voa on syy­tä tar­kas­tel­la lä­hem­min.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Siitepölyhiukkasen, lajille tun­nus­omai­nen pin­ta­ra­ken­ne, on kas­vi­la­ji­en tun­nis­ta­mi­ses­sa yh­tä luo­tet­ta­va tun­to­merk­ki, kuin sor­men­jäl­ki ih­mis­ten yk­si­löin­nis­sä.

Vaikka siitepölyhiukkasen elin­ai­ka on var­sin ly­hyt, hiuk­ka­sen kuo­ri voi säi­lyä eh­jä­nä vuo­si­tu­han­sia.

Tästä syystä niitä löy­tyy run­saas­ti esi­mer­kik­si maa­pe­räs­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jos olisin Lähi-idän matkoil­la­ni kaa­pan­nut tas­kun poh­jal­le kou­ral­li­sen maa­ta Je­ru­sa­le­min tie­noil­ta, pai­kas­ta jos­sa Gol­ga­tan ole­te­taan ai­koi­naan si­jain­neen, tas­kuu­ni oli­si to­den­nä­köi­ses­ti su­jah­tanut myös tuon alu­een kas­vi­en sii­te­pö­lyä.

Kun matkani päätteeksi koti-Suo­mes­sa kel­lah­tai­sin uu­pu­nee­na vuo­teel­le­ni ja pot­ki­sin uni­se­na hou­sut ja­lois­ta­ni, noi­ta to­mu­ja ja pö­ly­jä voi­si tas­kus­ta va­ris­ta la­ka­nal­le­ni.

Kirkkoherra Sammeli Jun­tu­sen suit­sut­ta­ma ”mo­der­ni ar­keo­lo­gia tai oi­ke­us­lää­ke­tie­de” löy­täi­si nyt, tam­pe­re­lais­ten teh­taan­tyt­tö­jen ku­to­man la­ka­na­ni kui­duis­ta, sii­te­pö­lyä Je­ru­sa­le­min alu­een ko­to­pe­räi­sis­tä kas­veis­ta ja maa-ai­nes­ta Gol­ga­tan kun­nail­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kourallinen "Golgatan" siitepö­ly­pi­tois­ta "py­hää maa­ta" on läh­te­nyt yh­den jos toi­sen­kin py­hiin­vael­ta­jan mu­ka­na hei­dän ko­ti­kon­nuil­leen.

Myös ilmavirtaukset kuljet­ta­vat hie­no­ja­kois­ta maa-ai­nes­ta pit­kiä mat­ko­ja.

Siitepölyä voi nousta il­ma­vir­taus­ten mu­ka­na usei­den kilo­met­ri­en kor­keu­teen ja lei­jail­la maa­han huo­mat­ta­vi­en mat­ko­jen pääs­sä sii­tä he­teen pon­nes­ta, jos­sa se on muo­dos­tu­nut.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kun otetaan huomioon siite- ja mui­den pö­ly­jen tun­keu­tu­mis­ky­ky kaik­kiin mah­dol­li­siin paik­koi­hin, nii­tä löy­tyy kan­kai­den kui­duis­ta kau­ka­na Je­ru­sa­le­mis­ta, ihan il­ma­vir­taus­ten mu­ka­na kul­keu­tu­mi­sen­kin joh­dos­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tomujen löytymisen edelly­tyk­se­nä jos­tain kan­kaas­ta EI siis ole se, et­tä ky­sei­nen kan­gas on jos­sain his­to­rian kään­tees­sä ol­lut lä­hel­lä si­tä paik­kaa, jon­ka tuot­ta­mia hiuk­ka­sia teks­tii­lin kui­duis­ta löy­tyy tä­nä päi­vä­nä.

Kirkkoherra Juntusen mainit­se­mi­en seik­ko­jen to­dis­tus­voi­ma To­ri­non kää­rin­lii­nan Je­ru­sa­le­mis­sa olos­ta EI siis ole hä­kel­lyt­tä­vän suu­ri.

Se on samaa luokkaa, kuin jos omal­ta la­ka­nal­ta­ni teh­ty­jen löy­dös­ten pe­rus­teel­la, väit­täi­sin Jee­suk­sen ol­leen mat­ka­ni ai­ka­na ko­ti­mie­he­nä ja lup­po­ai­koi­na loi­koil­leen vuo­teel­la­ni.

 

 

Sivun alkuun

 

Kirkkoherra ja kolme viisasta miestä

Viisaitako miehiä

Itä-Savo -lehdessä (7.1.2013) oli ku­vat kah­des­ta haas­ta­tel­lus­ta, saa­maan­sa sa­nan­ries­kaan hy­vin tyy­ty­väi­ses­tä seu­ra­kun­ta­lai­ses­ta. Kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen oli juu­ri ra­vin­nut hei­tä, ker­to­mal­la iloit­se­van­sa uu­teen Sa­von­lin­nan seu­ra­kun­taan lii­te­tyn kol­men kap­pe­li­seu­ra­kun­nan väes­tä, ”kuin niis­tä KOL­MES­TA itäi­sen maan VII­SAAS­TA mie­hes­tä…”.

Mistäpä kirkkoherra lie­nee löy­tä­nyt ai­nek­set täl­lai­seen ver­tauk­seen? Vah­va epäi­lys koh­dis­tuu kirk­ko­tai­tee­seen ja sen luo­miin mie­li­ku­viin.

Harmaiden aivosolujemme so­pu­kois­ta saat­taa löy­tyä seu­raa­va muis­ti­ku­va: Vas­ta­syn­ty­nyt ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä, vie­rel­lään van­hem­pan­sa ja kol­me mies­tä lah­joi­neen – ta­pah­tu­ma­paik­ka­na on tal­li, jon­ka ylä­puo­lel­la lois­taa täh­ti.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kuulostaa hyvinkin tutulta, mut­ta tuo ase­tel­ma ei kui­ten­kaan ole his­to­rial­li­nen to­tuus.

Jumalan taholta Jeesuksen syn­ty­mäs­tä il­moi­tet­tiin vii­vyt­te­le­mät­tä, tie­tä­ji­en si­jas­ta, pai­me­nil­le – jo sa­man päi­vän ai­ka­na.

Paimenet olivat niitä hen­ki­löi­tä jot­ka nä­ki­vät Jee­suk­sen sil­loin, kun hän ma­ka­si ka­pa­loi­tu­na sei­mes­sä.

Syntymästä paimenille il­moit­ti en­ke­li, ei­kä min­kään täh­den nä­ky­mi­ses­tä ole mi­tään mai­nin­taa tuo­na ajan­koh­ta­na (Luuk. 2: 8-12, 16-18).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamattu ei ilmoita Jee­suk­sen tark­kaa ikää sii­nä vai­hees­sa, kun tie­tä­jät saa­pui­vat täh­den oh­jaa­mi­na hä­nen luok­seen.

Tallin sijasta tietä­jät ”me­ni­vät TA­LOON (Matt. 2: 11) ja nä­ki­vät lap­sen ja hä­nen äi­tin­sä Ma­ri­an”.

Aikaa syntymästä oli siis jo ku­lu­nut, kos­ka Jee­sus ei enää ol­lut sei­mes­sä vaan äi­tin­sä seu­ras­sa jos­sain ta­los­sa.

Raamattu ei myöskään ker­ro tie­tä­ji­en tark­kaa lu­ku­mää­rää – tuo lu­ku KOL­ME on tuu­les­ta tem­mat­tu.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tähti saattoi Jeesuksen hen­gen­vaa­raan oh­jaa­mal­la tie­tä­jät Je­ru­sa­le­miin, omia su­ku­lai­si­aan­kin tap­pa­neen val­lan­hi­moi­sen ku­nin­gas He­ro­dek­sen luo.

Mikäli tuo valoilmiö oli­si ol­lut Luo­jan aset­ta­ma, se oli­si osan­nut oh­ja­ta ha­lu­tut hen­ki­löt SUO­RAAN Jee­suk­sen luo.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jo aiemmin Luoja oli en­ke­lin­sä avul­la il­moit­ta­nut va­pah­ta­jan syn­ty­mäs­tä nöy­ril­le pai­me­nil­le.

Hänellä tuskin oli tar­vet­ta il­moit­taa sii­tä noil­le PA­KA­NA­KAN­SO­JEN ”tie­tä­jil­le” (al­ku­kie­lel­lä ma­goi), jot­ka siis oli­vat täh­dis­tä­en­nus­ta­jia tai noi­tia, jois­ta Moo­ses oli kir­joit­ta­nut tä­hän ta­paan:

”Keskuudessanne (Luojamme omas­sa kan­sas­sa) ei saa ol­la ke­tään - - en­tei­den tai en­nus­merk­ki­en se­lit­tä­jää, noi­taa - - tie­tä­jää” (5. Moos. 18: 10-11).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pikaisesti ajateltuna nuo ”tie­tä­jät” saat­ta­vat hy­vin­kin vai­kut­taa vii­sail­ta. Mo­nes­ti ih­mis­vii­saus kui­ten­kin rau­ke­aa, kun asi­aa tar­kas­tel­laan Luo­jal­ta saa­dun kä­si­kir­jan va­los­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Esimerkiksi tuo Luojamme mie­les­tä "IL­JET­TÄ­VIÄ" (5. Moos. 18: 12) TÄH­DIS­TÄ­EN­NUS­TA­JIA oh­jan­nut va­lo­il­miö, niin sa­not­tu Bet­le­he­min täh­ti, jo­ka oli osal­li­se­na ai­heut­ta­mas­sa mit­ta­vaa poi­ka­las­ten jouk­ko­mur­haa, on mo­nen mie­les­tä näköjään so­pi­va ko­ris­te-esi­ne käy­tet­tä­väk­si Jee­suk­sen syn­ty­män juh­lin­nas­sa – ri­pus­tet­tu­na ik­ku­naan tai kor­keim­mal­le kun­nia­pai­kal­le kuu­si­puun lat­vaan.

Vielä aivan lähivuosinakin tuo saa­ta­nal­li­nen ek­sy­tys­här­pä­ke on pai­kal­li­sen sa­no­ma­leh­den ku­vas­sa roik­ku­nut nais­pa­pin taus­tal­la ik­ku­nas­sa ja ku­kan muo­dos­sa lo­ju­nut kirk­ko­her­ran vie­res­sä pöy­däl­lä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kaikenlaista moskaa meil­le on­kin syö­tet­ty. Kei­tä tuon ros­ka­ruo­an tar­joi­lus­ta on kiit­tä­mi­nen?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ihmisviisauteen nojaavat us­kon­nol­li­set joh­ta­jat oli­vat on­gel­ma myös Jee­suk­sen päi­vi­nä. Jee­sus käyt­ti seu­raa­via sa­no­ja ku­vaa­maan hen­gel­li­ses­ti so­kei­ta op­pai­ta:

”Älkää välittäkö heis­tä, he ovat so­kei­ta so­kei­den ta­lut­ta­jia. Ja kun so­kea ta­lut­taa tois­ta so­ke­aa, mo­lem­mat pu­toa­vat kuop­paan” (Matt. 15: 14).

”Taitavasti te teette tyhjäk­si Ju­ma­lan käs­kyn, jot­ta voi­sit­te nou­dat­taa omia sään­tö­jän­ne” (Mark. 7: 9).

”Turhaan he minua palve­le­vat, kun opet­ta­vat op­pe­jaan, ih­mis­ten käs­kyjä – te olet­te hy­län­neet Ju­ma­lan käs­kyn” (Mark. 7: 7-8).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Oletan, että Jeesus käyt­täi­si sa­mo­ja sa­no­ja mo­nis­ta tä­män­kin päi­vän hen­gel­li­sis­tä op­pais­ta ja mu­ka­mas hen­gel­li­sis­tä joh­ta­jis­ta.

Jeesuksen tekemästä lin­jauk­ses­ta voi­daan ve­tää sel­lai­nen joh­to­pää­tös, et­tä sel­lai­sen lah­kon suo­rit­ta­ma Ju­ma­lan pal­ve­lus on tur­haa, jo­ka ei pi­dä kiin­ni Ju­ma­lan sa­nas­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Päätän tarinan tä­hän, et­tei ark­ki­piis­pa vaan jäl­leen in­nos­tu hurs­kas­te­le­maan kris­tit­ty­jen vai­noil­la.

Onko jotain vielä sur­ku­hu­pai­sam­paa kuin se, että kun kir­kon us­kon­nol­li­sia joh­ta­jia oi­kais­taan hei­dän raa­ma­tun­vas­tai­sis­ta ope­tuk­sis­taan, he jul­ki­suu­des­sa il­mai­se­vat nä­ke­vän­sä asi­an ”kir­kon­vas­tai­se­na pro­pa­gan­da­na” ja VIE­LÄ­PÄ ”KRIS­TIT­TY­JEN VAI­NO­NA” – an­na mi­nun kaik­ki kes­tää.

 

 

Teologi, sakramentti ja sanktio

Taidoin jotka yliopisto­kou­lu­tet­tu teo­lo­gi hal­lit­see, Sa­von­lin­nan kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen (Sa­von­maa 27.3.2013) osa­si poi­mia Raa­ma­tus­ta so­pi­van koh­dan pa­ki­naan­sa.

Käsitykseni mukaan kirk­ko­her­ra Jun­tu­nen tar­vit­si tuek­seen esi­mer­kin sel­lai­ses­ta Jee­suk­ses­ta, jo­ta voi­si lauh­ke­an lam­paan ta­voin vie­dä kuin päs­siä na­rus­sa, il­man vas­taan vi­ku­roin­tia.

Jeesuksen tuli toimia pa­ki­nas­sa esi­merk­ki­nä, jo­ka ei esit­täi­si so­ra­ää­niä so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Siinä tilanteessa, jonka kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen oli va­lin­nut pa­ki­nan­sa poh­jak­si, Jee­suk­sen työ oli jo tul­lut sii­hen vai­hee­seen jos­sa van­git­si­joi­taan ei voi­nut enää pae­ta.

Hengellinen valmistau­tu­mi­nen so­vi­tus­työ­hön, omaan kuo­le­maan, oli jo teh­ty – muis­to­ate­ri­aa myö­ten.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vuorossa oli antautuminen mm. yli­pa­peil­ta ja fa­ri­seuk­sil­ta, van­git­se­mis­ta var­ten saa­duil­le mie­hil­le (Joh. 18: 3).

Vangitsijoiden vastus­ta­mi­nen oli­si mer­kin­nyt ka­pi­noin­tia myös, Jee­suk­sen tän­ne maan pääl­le so­vi­tus­työ­hön lä­het­tä­nyt­tä ta­hoa (Joh. 7: 28-29), tuo­ta kirk­ko­her­ra Jun­tu­sen mai­nit­se­maa ”oi­kea­mie­lis­tä tuo­ma­ria” vas­taan.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Toisenlainen luonne Jee­suk­ses­ta löy­tyi, kun vää­ryyt­tä ei ko­ke­nut­kaan hä­nen oma per­soo­nan­sa, vaan se ta­ho, jo­ka oli hä­net lä­het­tä­nyt.

”Oikeamielisen tuomarin” temp­pe­liin aset­tu­neet ra­han­vaih­ta­jat ja muut mark­ki­na­mie­het sai­vat kyl­mät kyy­dit ja tie­si­vät mis­sä päin on ul­ko-ovi (Joh. 2: 13-15).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Temppelin siivoamisen seu­rauk­se­na ”yli­pa­pit ja kir­jan­op­pi­neet - - miet­ti­vät, kuin­ka sai­si­vat hä­net (Jee­suk­sen) sur­ma­tuk­si” (Mark. 11: 18).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Fariseukset vetivät her­neet ne­niin­sä myös sil­loin, kun Jee­sus jut­te­li heil­le asi­aa sii­tä, kuin­ka käy IH­MIS­TEN LUO­MI­EN PE­RIN­TEI­DEN VIET­TOON osal­lis­tu­van hen­ki­lön, Ju­ma­la-suh­teel­le (Matt. 15: 1-9, 12).

Tuolloinkin omanarvon­tun­tois­ten hen­ki­löi­den us­kot­ta­vuus kan­san sil­mis­sä oli vaa­ka­lau­dal­la.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Näiden esimerkkien valos­sa tun­tuu jo us­kot­ta­val­ta, et­tä Jee­suk­sen asen­teel­la oli­si kyet­ty är­syt­tä­mään myös tä­män päi­vän ”so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa” – vai mi­tä Sam­me­li?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Papin puhuessa omiaan ohi Raa­ma­tun, esi­mer­kik­si leh­den pals­tal­la, Jee­suk­sen an­ta­man esi­mer­kin osoit­ta­ma hoi­to on pa­ras­ta lää­ket­tä myös tä­nä päi­vä­nä.

Ei ole mitään syytä hys­sy­tel­lä ta­pah­tu­nut­ta to­tea­mal­la vain, et­tä ”kyl­lä­päs pap­pi pu­hui taas hy­vin”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Asioihin puuttuminen aut­toi kan­saa huo­maa­maan us­kon­nol­lis­ten joh­ta­ji­en vää­rin­teot sil­loin Jee­suk­sen päi­vi­nä.

Jeesuksen antaman esimer­kin mu­kai­ses­ti, myös tä­män päi­vän pa­peil­le on suo­ta­va mah­dol­li­suus huo­ma­ta, ke­nen asi­al­la ovat.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Muistaakos muuten joku, mi­tä ovat­kaan ne kris­tuk­set, jot­ka jut­te­le­vat vä­hän niin kuin vas­toin sen oi­ke­an Kris­tuk­sen nä­ke­myk­siä…a…a…a…no, jo­tain kris­tuk­sia­han ne­kin ovat (1. Joh. 2: 18).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pakinassaan kirkkoherra Sam­me­li Jun­tu­nen myös va­roit­ti sor­tu­mas­ta her­jauk­seen ylei­sön­osas­tois­sa yms. Näh­tä­väk­si jää kuin­ka kirk­ko­her­ra rik­ku­rei­ta ran­kai­see.

Ehkäpä hän kieltäy­tyy saar­naa­mas­ta jo­nain sun­nun­tai­na, jos seu­ra­kun­ta­lai­set ei­vät ole kilt­te­jä. Pe­lot­ta­va aja­tus ei­kö vain.

Kannattaisiko varmuu­den vuok­si jää­dä pois kir­kos­ta et­tei koe pet­ty­mys­tä, jos pap­pi ei pönt­töön il­mes­ty­kään.

Pelote on kyllä niin suu­ri, et­tä ai­na­kaan rip­pi­pas­to­ri ei jat­kos­sa­kaan roh­ke­ni­si syyl­lis­tyä tuo­hon te­koon, jon­ka kirk­ko­her­ra Sam­me­li Jun­tu­nen ni­me­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Toivottavasti kaikki kri­mi­naa­lit tu­li­vat syn­nin­tun­toon, et­tä kirk­ko­her­ran ei tar­vit­si­si ryh­tyä sank­ti­oi­hin.

Ohjatessaan sauvallaan, kirk­ko­her­ran on syy­tä kait­sea lau­maan­sa mel­ko hel­läs­ti, sil­lä ny­kyi­sel­lään Suo­men ri­kos­la­ki EI TUN­NE her­jaus-kä­si­tet­tä.

Niinpä herjaukseksi kat­so­man­sa syn­nin pe­rus­teel­la kirk­ko­ku­ria käyt­tä­vä kir­kon­her­ra, voi­si it­se jou­tua ri­kos­oi­keu­del­li­seen vas­tuu­seen maal­li­ses­sa tuo­mio­is­tui­mes­sa.

 

 

Sivun alkuun

 

Lisää teologisia ohilyöntejä

Missä mielessä oikeita – rovasti Toivo Loikkanen

Rovasti Toivo Loikkanen kir­joit­ti (Sa­von­maa 14.1.2015), et­tä hä­nen edus­ta­man­sa kir­kon ”sak­ra­men­tit - - kas­te ja eh­tool­li­nen - - ovat kir­kon tun­to­merk­ke­jä - - Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon toi­mi­tuk­sia”.

Loikkanen myös katsoo, et­tä ky­sei­sel­lä kir­kol­la on ”OI­KEA vir­ka” ja ”OI­KE­AT sak­ra­men­tit” ja et­tä sii­tä lin­jas­ta poi­ke­ten Lut­her-Sää­ti­ön alai­suu­des­sa toi­mi­va lä­he­tys­hiip­pa­kun­ta (LHPK) ”ON OMI­NUT kir­kon tun­to­mer­kit it­sel­leen”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ennen kuin tuon epä­koh­dan vuok­si alam­me ve­tää it­ku­pot­ku­rai­va­rei­ta ja re­piä pe­li­hou­su­jam­me, on syy­tä tu­tus­tua ver­rat­to­maan ’www.rip­pi­kou­lu.in­fo’ -in­ter­net­si­vus­toon.

Siellä kukin taho voi ar­vi­oi­da OMI­EN ”sak­ra­ment­ti­en­sa” oi­keel­li­suut­ta ja nii­den ole­mas­sa­olon oi­keu­tus­ta, si­vus­ton vä­li­leh­dil­lä ’Eh­tool­li­nen’ ja ’Kas­te’.

 

 

 

Kristinuskon olemus - kappalainen Kari Rossi ja emerituskirkkoherra Jorma Marjokorpi

Savonlinnan seurakunnan joh­ta­va kap­pa­lai­nen Ka­ri Ros­si (Itä-Sa­vo 19.1.2014) osoit­ti esi­mer­kil­li­sen ter­vet­tä suh­tau­tu­mis­ta kir­kon mart­tyy­ri­ker­to­muk­siin ja ris­ti­ret­kiin.

Kuitenkin tukeutuminen aja­tuk­seen, ”et­tä KRIS­TIN­US­KON ole­muk­seen ei kuu­lu min­kään­lai­sen vä­ki­val­lan käyt­tö evan­ke­liu­min ju­lis­tuk­ses­sa” sä­räh­ti kor­vas­sa.

Perusteet sortuvat jo Kari Ros­sin mai­nit­se­mi­en ris­ti­ret­ki­en myö­tä ja esi­merk­ke­jä vä­ki­val­las­ta löy­tyy lä­hem­pää­kin, ihan ko­ti­maa­kun­nas­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Eteläsavolainen kirkkoher­ra oli syy­tet­ty­nä mie­hen ta­pos­ta. Uh­rin ti­laa lä­hel­tä seu­ran­nut hä­nen poi­kan­sa ajoi kan­net­ta, jo­ka kä­rä­jil­lä kui­ten­kin hy­lät­tiin – kirk­ko­her­ra oli lyö­nyt mies­tä VAIN kol­me ker­taa.

Kun puhutaan ”evankeli­oin­nis­ta il­man vä­ki­val­taa”, on syy­tä erot­taa toi­sis­taan KAK­SI ERI KÄ­SI­TET­TÄ; en­sin­nä­kin Jee­suk­sen alul­le pa­ne­ma VÄ­KI­VAL­LA­TON (Matt. 26: 52) KRIS­TIL­LI­SYYS, ja toi­sek­si kirk­ko­isi­en omiin val­lan­tar­pei­siin­sa ke­hit­tä­mä VÄ­KI­VAL­TAI­NEN KRIS­TIN­US­KO (Matt. 13: 24-30, 36-43).

Tarinassaan Kari Rossi on­nit­te­li myös syn­ty­mä­päi­vä­san­ka­ria, kun eme­ri­tus­kirk­ko­her­ra Jor­ma Mar­jo­kor­pi täyt­ti 70 vuot­ta, vaa­ti­mat­to­mas­ti il­man lah­jo­ja ja pu­hei­ta juh­li­en.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Syntymäpäivien vietosta ker­too myös Raa­mat­tu; fa­ra­on päi­vil­lä lei­pu­ri hir­tet­tiin ja He­ro­dek­sen päi­vil­lä lei­kat­tiin erääl­tä mie­hel­tä pää ir­ti (1. Moos. 40: 20-22; Matt. 14: 6-10).

Syntymäpäiviään juhli­vat oli­vat siis pa­ka­na­kan­soi­hin kuu­lu­via – vie­lä­pä sel­lai­siin kan­soi­hin, jot­ka sor­ti­vat Ju­ma­lan kan­saa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Historian kirjat tietävätkin ker­toa, et­tä Ju­ma­lan kan­sa on vie­rok­su­nut syn­ty­mä­päi­vi­en viet­toa. Is­rae­lin hei­mon ja sii­tä juon­tu­van juu­ta­lai­suu­den li­säk­si syn­ty­mä­päi­vi­en viet­to ei kuu­lu­nut myös­kään var­hais­kris­tit­ty­jen ta­poi­hin.

Kristillisyys hylkäsi nii­den vie­ton, pa­ka­nal­li­se­na ta­pa­na, vie­lä 300-lu­vul­le saak­ka.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Syntymäpäiväonnittelut, -lah­jat ja -kynt­ti­lät ovat pe­räi­sin tai­kuu­des­ta ja pa­ka­na­us­kon­nois­ta. Niil­lä päi­vän­san­ka­ri suo­jel­tiin de­mo­neil­ta tu­le­van vuo­den ajak­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kappalainen Kari Rossin sanoihin viitaten, vaa­ti­mat­to­muus merk­ki­päi­vän vie­tos­sa saat­taa to­ki kuu­lua KIR­KON­MIE­HEL­LE.

Mutta koska: "jokainen kirjoi­tus, jo­ka on syn­ty­nyt Ju­ma­lan Hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta, on myös HYÖ­DYL­LI­NEN ope­tuk­sek­si, nuh­teek­si, ojen­nuk­sek­si, KAS­VA­TUK­SEK­SI VAN­HURS­KAU­DES­SA" (2. Tim. 3: 16), var­hais­kris­tit­ty­jen an­ta­man mal­lin mu­kai­nen syn­ty­mä­päi­vi­en vie­tos­ta ko­ko­naan pi­dät­täy­ty­mi­nen so­pii puo­les­taan KRIS­TI­TYL­LE.

 

 

 

Naulan kantaan – teologian tohtori Sammeli Juntunen

Sammeli Juntunen näytti tim­pu­rin­tai­ton­sa (IS 24.12.2015) osu­mal­la nau­lan kan­taan to­de­tes­saan ”et­tei mi­kä ta­han­sa us­kon­pu­he ole pu­het­ta Ju­ma­las­ta ei­vät­kä ama­töö­ri­en verk­ko­kes­kus­te­lut­kaan sel­lai­sek­si rii­tä”.

Ihan aiheesta kirkkoherra on huo­les­tu­nut – rip­pi­pas­to­ri on tie­dos­ta­nut tuon sa­man on­gel­man.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Nimittäin, taannoin erään kirk­ko­her­ran yl­lä­pi­tä­mäl­lä kes­kus­te­lu­pals­tal­la in­ter­ne­tis­sä eräs ni­mi­merk­ki Ama­lia ava­si kes­kus­te­lun jos­sa hän ha­lu­si tie­tää li­sää Ju­ma­las­ta.

Jo seuraavan keskustelijan toi­mes­ta vies­ti­ket­ju siir­tyi si­vu­rai­teel­le jon­ne myös pals­tan pi­tä­jä ama­töö­ri­mäi­ses­ti seu­ra­si lau­maan­sa.

Niinpä Amalia myöhemmin jou­tui to­tea­maan, et­tä kir­joi­tuk­set ei­vät mi­ten­kään kä­sit­te­le hä­nen aloit­ta­man­sa vies­ti­ket­jun ai­het­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vielä yli vuotta myö­hem­min­kään tuo ama­töö­ri ei ol­lut vies­ti­ket­jus­sa teh­nyt elet­tä­kään rat­kais­tak­seen Ama­li­an on­gel­man.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lehtiartikkelin kuvatekstin mu­kaan ”JUN­TUS­TA ON AS­KAR­RUT­TA­NUT pit­kään, MI­TEN JU­MA­LAN VOI TA­VOIT­TAA”.

Nuo sanat selittävät hy­vin pit­käl­le Ama­li­an jää­mi­sen tie­toa vail­le teo­lo­gin pals­tal­la.

Kun teologisessa tiedekun­nas­sa it­sel­le on tar­joil­tu lu­si­kal­la, elä­män vet­tä edel­leen muil­le ei ole am­men­taa kau­hal­la.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sammeli Juntusen sanoja lai­na­tak­se­ni, Ama­lia voi al­kaa sam­mut­ta­maan hen­gel­lis­tä ja­no­aan www.rip­pi­kou­lu.in­fo/ju­ma­la.html -si­vul­la si­ten, et­tä "Ju­ma­las­ta pu­hu­taan in­hi­mil­li­sin sa­noin ja ym­mär­ret­tä­väs­ti niin, et­tä se saa­vut­taa ny­ky­ih­mi­sen­kin ja on kan­san­ta­jui­se­na ke­nen ta­han­sa asi­as­ta kiin­nos­tu­neen lu­et­ta­vis­sa".

Siellä jos missä puhu­taan Ju­ma­las­ta, ku­ten Jun­tu­sen tuo­reen kir­jan ni­mi tah­too.

Sieltä käsin Juma­lan jäl­jil­le voi pääs­tä ”kaa­ta­mal­la ku­moon jär­jen pää­tel­mät ja kai­ken, mi­kä nou­see yl­peä­nä vas­tus­ta­maan Ju­ma­lan tun­te­mis­ta” (2.Kor. 10:4-5).

 

 

 

Esivallan rajoitteet – Matti-Pekka Parkkinen

Matti-Pekka Parkkisen teks­tis­sä (Sa­von­maa 9.12. 2015) aja­tel­tiin esi­val­lan kun­ni­oit­ta­mi­sen pe­rin­teen poh­jau­tu­van Raa­mat­tuun. Roo­ma­lais­kir­jeen 13. lu­vun nel­jäs jae sa­noo­kin esi­val­las­ta: ”Se on Ju­ma­lan pal­ve­li­ja ja pa­nee täy­tän­töön vää­rin­te­ki­jäl­le kuu­lu­van ran­gais­tuk­sen”.

En kuitenkaan löytänyt viit­tei­tä sii­tä, et­tä täy­sin ar­vos­te­lun ylä­puo­lel­la oli­si­vat tuon hal­lin­to­ko­neis­ton yk­sit­täi­set jä­se­net.

Halunneeko Parkkinen pois­taa ar­vos­te­lun ilon kir­joit­ta­mal­la, va­paan tie­don­saan­nin an­ta­van kan­sa­lai­sil­le edel­ly­tyk­set ar­vos­tel­la päät­tä­jiä ja sii­tä seu­raa­vien ne­ga­tii­vis­ten tun­te­mus­ten joh­ta­van bar­baa­ri­suu­teen ja yh­teis­kun­nan krii­siin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Löytyisikö parempaa esi­val­lan ar­vos­ta­mis­ta kuin se, et­tä omia etu­jaan ta­voit­te­le­vi­en hy­vä­ve­li-ryh­mit­ty­mi­en te­ke­mi­set tuo­daan kan­sa­lais­ten toi­mes­ta jul­ki, jot­ta ti­lal­le saa­tai­siin oi­keu­den­mu­kai­sem­pi hal­lin­to.

Silloinhan nimenomaan ar­vos­te­taan esi­val­taa, esi­val­lan ole­mas­sa­oloa – ju­ma­loi­mat­ta val­las­sa sil­lä het­kel­lä ole­via epä­pä­te­viä yk­si­löi­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostoli Paavali, jo­ka muu­ta­maa vuot­ta ai­em­min oli kir­joit­ta­nut kris­ti­tyil­le oh­jeek­si nuo roo­ma­lais­kir­jeen sa­nat, il­mei­ses­ti it­se­kin epäi­li joi­den­kin vir­ka­mies­ten ky­kyä toi­mia alais­ten­sa par­haak­si.

Oman henkikullan ol­les­sa kat­kol­la, juu­ta­lais­ten joh­to­mies­ten syyt­tä­mä­nä Ke­sa­re­as­sa, Paa­va­li ei luot­ta­nut pai­kal­lis­ten vir­ka­mies­ten ky­kyi­hin, vaan osoit­ti ar­vos­tuk­sen­sa esi­val­taa koh­taan läh­te­mäl­lä ha­ke­maan oi­keut­ta kei­sa­ril­ta saak­ka (Apt. 25.1-12).

Esivallan arvostuksestaan huo­li­mat­ta, Roo­mas­sa Paa­va­lil­le oma­koh­tai­ses­ti konk­re­ti­soi­tui­vat ku­nin­gas Sa­lo­mon to­tea­mat vii­saat sa­nat: ”ih­mi­nen hal­lit­see tois­ta (ih­mis­tä) tä­män on­net­to­muu­dek­si” (Saar. 8:9).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Yleisesti ottaen aja­tel­tu­na, it­se­ään täyn­nä ole­va vir­ka­mies­pyr­ky­ri var­maan mie­lel­lään ha­lu­ai­si, kan­sa­lais­ten ”esi­val­lan kun­ni­oit­ta­mi­sen” mah­dol­lis­ta­van juu­ri sen, et­tä hän it­se ka­ve­rei­neen sai­si pais­ta­tel­la val­lan kah­vas­sa mah­dol­li­sim­man kau­an – il­man ar­vos­te­lua.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Isosta kirjasta teks­tin lop­puun re­päis­ty lop­pu­ka­neet­ti so­pi­nee pa­rem­min muu­hun teh­tä­vään – oli­si­ko teks­tin poh­jak­si kon­sul­toi­tu pai­kal­lis­ta teo­lo­gia.

 

 

 

Kristinuskon ja kansallisuusaatteen liitto – rovasti Toivo Loikkanen

Kiitos Toivo Loikkanen sii­tä, et­tä vie­lä ker­ta­sit­te (IS 1.8.2015), kris­tin­us­kon ja kan­sal­li­suus­aat­teen jos­kus liit­tou­tu­neen ta­val­la, jo­ka on kris­til­li­sen us­kon vas­tais­ta.

Vuoden 2014 kristilliseksi kir­jak­si va­li­tun Suo­men py­hä so­ta – pa­pit jat­ko­so­dan ju­lis­ta­ji­na -te­ok­sen myö­tä asia on­kin ol­lut mu­ka­vas­ti esil­lä.

Rovastin muistutus oli hy­väk­si niil­le lä­him­mäi­sil­lem­me jot­ka ei­vät kir­jaa ole vie­lä lu­ke­neet.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Erään lähteen mukaan tuo kir­ja on ai­heut­ta­nut rai­von­pur­kauk­sia kirk­ko­hal­li­tuk­ses­sa.

Jos Topi olet liikkunut pii­reis­sä jot­ka asi­as­ta tie­tä­vät, oli­si mu­ka­va kuul­la tar­kem­min mis­tä syys­tä nuo pur­kauk­set ovat joh­tu­neet – vaik­ka­pa seu­raa­vas­sa pa­pin pa­ki­nas­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ehkäpä tuolta www.rip­pi­kou­lu.in­fo/so­ta.html -si­vul­ta ne­tis­tä löy­ty­vä kom­men­toi­tu re­fe­raat­ti aut­taa kir­jan jul­kai­su­tar­peen ym­mär­tä­mi­ses­sä, si­säl­lön su­lat­te­lus­sa ja en­nen kaik­kea sii­nä rai­von hal­lin­nas­sa.

 

 

Inkeriläisten varjeltu aarre

Mikkelin tuomiokirkkoseu­ra­kun­nan Kah­ta­moi­nen -leh­des­sä (21.3.2013) ker­rot­tiin erään in­ke­ri­läi­sen su­vun, vuo­del­ta 1642 pe­räi­sin ole­vas­ta Raa­ma­tus­ta. Tuo kir­ja on en­sim­mäis­tä suo­men kie­lel­lä il­mes­ty­nyt­tä ko­ko Raa­ma­tun pai­nos­ta (BIB­LIA, Se on: Co­co Py­hä Ra­mat­tu Suo­me­xi).

Vuo­si­sa­tai­sen ajan ham­paan li­säk­si tuo kir­ja­yk­si­lö on pe­las­tu­nut Neu­vos­to­lii­ton mi­lii­sin kä­sis­tä ja säi­ly­nyt ve­nä­läis­ten ja sak­sa­lais­ten rin­ta­ma­lin­jan vä­lis­sä, kir­jan omis­ta­ji­en pii­lo­tel­les­sa met­säs­sä ty­kis­tö­tu­lel­ta – Raa­mat­tu mu­ka­naan sä­kis­sä.

Eipä ihme, että kir­jan omis­ta­vat iäk­käät si­sa­ruk­set us­ko­vat Raa­ma­tul­laan ol­leen siu­naa­va var­je­lus so­dan ai­ka­na.

Jos varjelusta oli, mikä mah­toi ol­la var­je­luk­sen tar­koi­tus?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Artikkelin yhteydessä oli ku­va 2. Moo­sek­sen kir­jan al­ku­leh­del­tä, jos­sa näh­tä­väs­ti ku­va­taan Is­ra­elin kan­san or­juu­tus­ta Egyp­tin maas­sa.

Oliko varjeluksen tarkoi­tus se, et­tä mik­ke­li­läi­set vuon­na 2013 nä­ke­vät leh­den si­vul­la tai­tei­li­jan nä­ke­myk­sen sii­tä, kuin­ka Jaa­ko­bin hei­mo raa­toi egyp­ti­läi­sen työn­joh­don alai­suu­des­sa – tus­kin­pa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kenties uskottavampi seli­tys tuon kir­ja­yk­si­lön säi­ly­mi­sel­le löy­tyy pa­ri au­kea­maa myö­hem­min, 2. Moo­sek­sen kir­jan, lu­vun 4 lo­pus­ta.

Jakeen 31 jälkeen, en­nen vii­den­nen lu­vun al­kua on se­li­tys­osa, jon­ka en­sim­mäi­sen ri­vin lo­pus­sa mai­ni­taan luo­jam­me per­soo­na­ni­mi.

Ehkäpä luoja halusi tuon kir­ja­har­vi­nai­suu­den säi­ly­mi­sen myö­tä muis­tut­taa mei­tä ni­mes­tään, jos­ta hän to­te­si Moo­sek­sel­le; ”tä­mä on mi­nun NI­ME­NI ian­kaik­ki­ses­ti, ja näin mi­nua kut­sut­ta­koon su­ku­pol­ves­ta su­ku­pol­veen” (2. Moos. 3: 15).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Toimittaja ei tainnut tä­tä tie­tää, kos­ka näp­säi­si ku­van leh­tei­le­mät­tä te­os­ta riit­tä­vän pit­käl­le. Ai­ka hy­vin kirk­ko on­kin osan­nut ol­la ker­to­mat­ta täs­tä asi­as­ta – toi­mit­ta­ja ei ole yk­sin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kävin aikoinaan monta vuot­ta py­hä­kou­lus­sa, pe­rus­kou­lun us­kon­to­tun­neil­la ja rip­pi­kou­lun­kin, mut­ta en muis­ta mis­sään vai­hees­sa ker­ro­tun, et­tä luo­jal­lam­me on ihan oma ja yk­si­tyi­nen PER­SOO­NA­ni­mi, jol­la hä­net voi­daan erot­taa muis­ta ju­ma­lik­si kut­su­tuis­ta. Raa­ma­tus­sa­kin kun nii­tä ju­ma­lia on hä­nen li­säk­seen mo­nia.

Esimerkiksi ”tämän maail­man ju­ma­la” on ni­mel­tään Saa­ta­na (2. Kor. 4:4), Tuo­mas kut­sui luo­jam­me ai­no­syn­tyis­tä poi­kaa, Jee­sus­ta, ”Ju­ma­lak­seen” (Joh. 20: 28), mah­ta­via mie­hiä, tuo­ma­rei­ta sa­not­tiin ”ju­ma­lik­si” (Ps. 82: 1-6) ja Moo­ses­kin toi­mi erääs­sä yh­tey­des­sä ”ju­ma­la­na” (2. Moos. 4:16).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Koska muillakin jumalilla on yk­si­löi­vät per­soo­na­ni­met jos­ta hei­dät tun­nis­te­taan, ku­ten mei­dät ih­mi­set­kin, mik­si­pä sit­ten luo­jam­me oli­si poik­ke­us – ihan loo­gis­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vallinneen käytännön vuok­si kes­kuu­des­sam­me elää hen­ki­löi­tä jot­ka ovat va­kuut­tu­nei­ta sii­tä, et­tei tä­tä ni­meä löy­dy Raa­ma­tus­ta.

Vahinkoa paikataan nyt jul­kai­se­mal­la ku­va tuol­la ai­em­min mai­ni­tun raa­ma­tun­koh­dan se­li­tys­osas­ta. Ku­vaan on li­sät­ty nuo­li osoit­ta­maan luo­jam­me per­soo­na­ni­men si­jain­ti.

Lisäksi taustakuvan pääl­le on lii­tet­ty suo­ra­kai­teen muo­toi­nen pa­la vuo­den 1845 Raa­ma­tus­ta, sen re­kis­te­rin si­vul­ta 32, jon­ka teks­ti ny­ky­suo­mek­si kuu­luu näin:

”Ju­ma­lan olen­nol­li­nen ja oma ni­mi, jol­la hän it­sen­sä muis­ta, jot­ka ju­ma­lik­si kut­su­taan, erot­taa, on se ni­mi Je­ho­vah”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vähänkyrön pastori erään net­ti­si­vun mu­kaan opas­taa, et­tä tä­tä ni­meä lau­sut­ta­es­sa jäl­kim­mäi­nen h-kir­jain liu­den­tuu pois, eli se jätetään lausumatta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Aihetta on käsitelty myös mm. Itä-Savo -lehdessä. Luojamme lienee siinä määrin globaali ilmiö, että hän tuntee nimensä myös muissa hiippakunnissa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuomas ja muut vielä epäi­le­vät voi­vat tar­kis­taa asi­an ne­tis­tä. Tois­ta Moo­sek­sen kir­jaa vuo­den 1642 Raa­ma­tus­ta pää­see se­laa­maan Kan­sal­lis­kir­jas­ton Aar­teet -ko­ko­el­mas­ta.

Siel­tä avau­tu­vas­ta pdf-tie­dos­tos­ta kli­ka­taan 5 si­vua eteen­päin, jol­loin pääs­tään Raa­ma­tun si­vul­le 34, jos­sa tuo yk­si­tyis­koh­ta esiin­tyy.

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun