Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

Ehtoollinen

Kirkolliskokouksen vuon­na 1999 hy­väk­sy­mä Ka­te­kis­mus ker­too, et­tä eh­tool­li­nen on ”Jee­suk­sen aset­ta­ma py­hä ate­ria”, jos­sa Jee­sus an­taa ”meil­le ruu­miin­sa ja ve­ren­sä syö­tä­väk­si ja juo­ta­vak­si”. ”Eh­tool­li­sen lei­pä ja vii­ni ovat Kris­tuk­sen TO­DEL­LI­NEN ruu­mis ja ve­ri. Vaik­ka em­me voi ym­mär­tää tä­tä SA­LAI­SUUT­TA.”. Ka­te­kis­mus (2000) s. 90.

”Alttarin sak­ra­ment­tiin” näyt­tää siis liit­ty­vän ”sa­lai­suus”, jo­ta kris­tin­op­pi­eh­do­tuk­sen kir­joit­ta­ja piis­pa Ee­ro Huo­vi­nen, hä­nel­le ni­met­ty pa­lau­te­ryh­mä, tuon pa­lau­te­ryh­män sih­tee­rit; teo­lo­gi­an li­sen­si­aat­ti Mat­ti Pou­ti­ai­nen ja toi­mit­ta­ja Lee­na Hui­ma, piis­pain­ko­kouk­sen edus­ta­jat syk­syl­lä 1998 ja kir­kol­lis­ko­kouk­sen edus­ta­jat 12.11.1999 EI­VÄT YM­MÄR­TÄ­NEET.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Katekismuksen pe­rus­teel­la tuo alt­ta­rin sak­ra­ment­ti näyt­tää pe­rus­tu­van erää­seen il­taan, jol­loin Jee­sus oli viet­tä­mäs­sä juu­ta­lai­suu­teen kuu­lu­vaa pää­si­äis­juh­laa 12 ope­tus­lap­sen­sa seu­ras­sa.

Katsotaanpa oli­ko tuos­sa het­kes­sä jo­tain sel­lais­ta, jon­ka pe­rus­teel­la on syy­tä viet­tää sak­ra­ment­tia jo­hon liit­tyy YM­MÄR­TÄ­MÄ­TÖN SA­LAI­SUUS.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juutalaisia hei­dän pää­si­äis-­juh­lan­sa (pe­sah) muis­tut­ti sii­tä, et­tä he oli­vat ko­ke­neet suu­ren va­pau­tuk­sen Egyp­tin or­juu­des­ta 1500­-lu­vul­la en­nen ajan­las­kum­me al­kua (2. Moos. 12: 1-3, 6-8, 11-14, 17-18, 24-27, 42, 47, 50).

Pesah-juhlaa vie­tet­tiin vuo­den en­sim­mäi­ses­sä kuus­sa (ni­san­kuu), sen 14. päi­vä. Juu­ta­lai­se­na Jee­sus luon­nol­li­ses­ti osal­lis­tui pe­sa­hin viet­toon (Matt. 26: 17-20).

Apostoli Paavali ker­too ta­pah­tu­neen seu­raa­vaa:

”Her­ra Jee­sus si­nä yö­nä, jo­na hä­net ka­val­let­tiin, ot­ti lei­vän, kiit­ti, mur­si ja sa­noi: ’Tä­mä on mi­nun ruu­mii­ni, jo­ka tei­dän edes­tän­ne an­ne­taan; teh­kää tä­mä mi­nun MUIS­TOK­SE­NI.’ Sa­moin hän ot­ti myös mal­jan ate­ri­an jäl­keen ja sa­noi: ’Tä­mä mal­ja on UU­SI LIIT­TO mi­nun ve­res­sä­ni; niin usein kuin te juot­te, teh­kää se mi­nun MUIS­TOK­SE­NI’ (1. Kor. 11: 23-25).

Paavali jatkaa: ”Sil­lä niin usein kuin te syöt­te tä­tä lei­pää ja juot­te tä­män mal­jan, te JU­LIS­TAT­TE HER­RAN KUO­LE­MAA, sii­hen as­ti kuin hän tu­lee”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Paavali näyt­tää ym­mär­tä­vän, et­tä JO­KA KER­RAN "kuin te syöt­te tä­tä lei­pää ja juot­te tä­män mal­jan, te JU­LIS­TAT­TE HER­RAN KUO­LE­MAA".

EI suinkaan niin, et­tä lei­pää ja vii­niä tuon ta­pah­tu­man muis­tok­si tu­li­si naut­tia MAH­DOL­LI­SIM­MAN USEIN.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kristillisyyden pe­rus­ta­ja PA­NI ALUL­LE JUH­LAN jol­loin muis­tel­laan hä­nen KUO­LE­MAAN­SA – se on siis Jee­suk­sen KUO­LE­MAN MUIS­TO­JUH­LA.

Se on ainoa juhla, jo­ta Jee­sus käs­ki seu­raa­ji­en­sa viet­tää. Si­ten se on var­mas­ti eri­tyi­sen tär­keä juh­la.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

”Ensimmäisenä pää­si­äi­se­nä”, juu­ta­lais­ten Egyp­tis­tä va­pau­tu­mi­se­na, lam­paan ka­rit­san uh­raa­mi­nen pe­las­ti juu­ta­lais­ten esi­kois­lap­set (2. Moos. 12: 21-23, 29).

Sen sijaan ”mei­dän pää­si­äis­lam­paam­me, Kris­tus, teu­ras­tet­tu” (1. Kor. 5: 7) on suu­rem­pi pää­si­äis­uh­ri, jon­ka avul­la KO­KO IH­MIS­KUN­TA voi saa­da pal­jon suu­ren­moi­sem­man pe­las­tuk­sen (Joh. 3: 16).

Sen vuoksi, juu­ta­lai­sen pää­si­äi­sen si­jaan, kris­tit­ty­jen on syy­tä viet­tää tuo­ta Kris­tuk­sen kuo­le­man muis­to­juh­laa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juutalaisen kalenterin vuo­ro­kau­si kes­ti au­rin­gon­las­kus­ta au­rin­gon­las­kuun. Tä­mä seik­ka tar­koit­taa si­tä, et­tä au­rin­gon­las­kun jäl­keen vie­tet­tä­vää pe­sah­-juh­laa seu­raa­van yön jäl­keen, oli vas­ta tuon 14:nen päi­vän ”päi­vä” eli ky­sei­sen vuo­ro­kau­den VA­LOI­SA jak­so.

Kun Jeesus tuolloin sur­mat­tiin, elet­tiin siis vie­lä tuo­ta sa­maa päi­vää, kuin edel­lis­il­ta­na au­rin­gon­las­kun jäl­keen pe­sah­-juh­laa vie­tet­tä­es­sä.

Jeesus siis asetti muis­to­juh­lan­sa sa­ma­na päi­vä­nä jo­na hän myö­hem­min it­se kuo­li – ni­san­kuun 14. päivä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juutalaisen pää­si­äi­sen ajan­koh­ta, ny­kyi­sin käy­tös­sä ole­vas­sa gre­go­ri­aa­ni­ses­sa ka­len­te­ris­sa, vaih­te­lee vuo­sit­tain – sa­moin kuin myös kris­ti­kun­nan pää­si­äi­nen.

Kristillisyyden al­ku­ai­koi­na mo­net pi­ti­vät kiin­ni al­ku­pe­räi­ses­tä ta­vas­ta ja jär­jes­ti­vät muis­to­juh­lan (Her­ran il­lal­li­sen) juu­ta­lai­sen ka­len­te­rin mu­kai­se­na ajan­koh­ta­na jo­ka vuo­si 14. ni­san­kuu­ta. Hei­tä alet­tiin ni­mit­tää kvar­to­de­si­maa­neik­si, jo­ka tar­koit­taa ”nel­jäs­tois­ta­lai­sia”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kristus kuoli ja hau­dat­tiin per­jan­tai­na. Sa­pa­tin (lau­an­tain) jäl­kei­sen päi­vän (sun­nun­tain) koit­ta­es­sa hän oli jo ul­koi­le­mas­sa (Matt. 28: 1-9).

Eräät ta­hot ar­ve­li­vat ylös­nou­se­mus­päi­vän ole­van kuo­lin­päi­vää mer­kit­tä­väm­pi. Noin vuon­na 190 Roo­man piis­pak­si va­lit­tu Vic­tor, otak­sui, et­tä Her­ran il­lal­lis­ta tu­li­si viet­tää sun­nun­tai­na ja hän pai­nos­ti Aa­si­an seu­ra­kun­tia­kin siir­ty­mään tä­hän käy­tän­töön.

Jeesus oli kui­ten­kin käs­ke­nyt viet­tää kuo­le­man­sa, EI ylös­nou­se­muk­sen­sa, muis­to­juh­laa. Niin­pä vä­hä­aa­sia­lai­sia edus­ta­nut efe­so­lai­nen Po­ly­kra­tes kiel­täy­tyi Vic­to­rin esit­tä­mäs­tä mal­lis­ta, ve­do­ten evan­ke­liu­min mu­kai­seen apos­to­li­seen auk­to­ri­teet­tiin: ”Enem­män tu­lee to­tel­la Ju­ma­laa kuin ih­mi­siä” (Apt. 5: 29).

Vastaukseen tyytymä­tön piis­pa Vic­tor EROT­TI kaik­ki aa­sia­lai­set kir­kot. (Eu­se­biuk­sen Kirk­ko­his­to­ria, V kir­ja, lu­ku 24 ja An­ti­qui­tes of the Chris­ti­an Church, kir­ja 20, lu­ku 5).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vuonna 325 kut­sut­tiin pa­ka­na­kei­sa­ri Kons­tan­ti­nuk­sen toi­mes­ta kool­le eku­mee­ni­nen Ni­ke­an kir­kol­lis­ko­kous, tar­koi­tuk­se­na sel­vit­tää kris­ti­tyik­si tun­nus­tau­tu­via ja­ka­vat ky­sy­myk­set Roo­man val­ta­kun­nas­sa.

Kokouksessa pää­tet­tiin, et­tä kaik­ki­en vä­hä­aa­sia­lais­ten tu­li mu­kau­tua Roo­man me­net­te­ly­ta­paan.

Tästä lähtien kvar­to­de­si­maa­nit tuo­mit­tiin ke­ret­ti­läi­sik­si ja skis­maa­ti­koik­si ja vuon­na 341 An­ti­oki­an kir­kol­lis­ko­kous an­toi mää­räyk­sen HEI­DÄN EROT­TA­MI­SEK­SI kir­kos­ta.

ROOMAN KIRKKO te­ki to­dek­si hei­dän koh­dal­laan Paa­va­lin sa­nat; ”kaik­ki, jot­ka tah­to­vat elää ju­ma­li­ses­ti Kris­tuk­ses­sa Jee­suk­ses­sa, JOU­TU­VAT VAI­NOT­TA­VIK­SI” (2. Tim. 3: 12).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Eräs arvostettu his­to­ria­teos to­te­aa: “Yhä suu­rem­mak­si myös kas­voi nii­den lu­ku­mää­rä, joi­ta UL­KO­NAI­SET VAI­KUT­TI­MET ajoi­vat kir­kon hel­maan - - piis­pan­vi­rat oli­vat - - niin hy­vä­tu­loi­sia paik­ko­ja ja nii­den hal­ti­joil­la oli niin pal­jon val­taa, et­tä ne hou­kut­te­li­vat kun­ni­an- ja val­lan­hi­moi­sia­kin mie­hiä - - KIRK­KO - - EI OL­LUT ENÄÄ ’py­hi­en yh­teys’.” (Kan­so­jen his­to­ria (1957), osa 6, s. 417- 418).

Valtaa tavoitte­le­vat hen­ki­löt te­ki­vät omi­en kä­si­tys­ten­sä mu­kai­sia MUU­TOK­SIA sen si­jaan, et­tä oli­si­vat to­tel­leet juh­lan alul­le­pa­ni­jaa Jee­sus Kris­tus­ta.

Apostoli Paavalin sa­nat oli­vat to­teu­tu­neet: ”Mi­nä tie­dän, et­tä mi­nun läh­tö­ni jäl­keen tei­dän kes­kuu­teen­ne tu­lee jul­mia su­sia, jot­ka ei­vät lau­maa sääs­tä, ja tei­dän omas­ta jou­kos­tan­ne NOU­SEE MIE­HIÄ, JOT­KA VÄÄ­RÄÄ PU­HET­TA PU­HU­VAT, VE­TÄÄK­SEEN OPE­TUS­LAP­SET MU­KAAN­SA” (Apt. 20: 29,30).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Sittemminkään kris­ti­kun­ta EI ole kyen­nyt pa­laa­maan, al­ku­pe­räi­seen Jee­suk­sen te­ke­mään jär­jes­te­lyyn, vaan on osoit­ta­nut ole­van­sa LUO­PU­MUK­SEN INS­TI­TUU­TIO – py­sy­väs­ti.

”Katsokaa, ettei ku­kaan saa TEI­TÄ saa­liik­seen jär­keis­opil­la ja tyh­jäl­lä pe­tok­sel­la, pi­täy­ty­en ih­mis­ten (it­sen­sä te­ke­miin) pe­rin­näis­sään­töi­hin - - ei­kä (ku­ten pi­täi­si) Kris­tuk­seen” (Kol. 2: 8).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Papisto on siis luonut päi­vän­sel­väs­tä asi­as­ta (it­sel­leen­kin) sa­la­myh­käi­sen eh­tool­lis­-ri­tu­aa­lin, jon­ka naut­ti­mi­nen mah­dol­li­sim­man usein, voi etenkin asi­aan pe­reh­ty­mät­tö­mäs­tä maallikosta tun­tua hy­vin­kin tar­peel­li­sel­ta. ”Pet­tu­rit me­ne­vät yhä pi­tem­mäl­le pa­huu­des­sa, ek­syt­tä­en ja ek­sy­en” sa­mal­la it­se­kin (2. Tim. 3: 13).

Samalla papisto tur­vaa omaa ole­mas­sa­olo­aan, kos­ka kaik­ki­en mie­leen ei hel­pos­ti juo­lah­da se, et­tä her­ran il­lal­li­sen viet­tä­mi­seen­kään ei tar­vi­ta pal­kat­tua pap­pis­luok­kaa, vaan sen voi lait­taa toi­mek­si il­man yli­opis­tos­sa suo­ri­tet­tua teo­lo­gis­ta lop­pu­tut­kin­toa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juutalaista pesah­-juh­laa vie­tet­tiin KER­RAN VUO­DES­SA – se oli siis VUO­TUIS­juhla. On joh­don­mu­kais­ta viet­tää myös Jee­suk­sen kuo­le­man muis­to­juh­laa VAIN ker­ran vuo­des­sa.

Vuonna 2016, Jee­suk­sen ai­kai­ses­ta ka­len­te­ris­ta mei­dän ka­len­te­riim­me suh­teu­tet­tu­na, Jee­suk­sen aset­ta­man AI­NO­AN juh­lan, hä­nen KUO­LE­MAN­SA MUIS­TO­JUH­LAN, ajan­koh­ta on maa­lis­kuun 23. päi­vän il­ta­na, au­rin­gon­las­kun jäl­keen.

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun