Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

Suomen pyhä sota

Vuoden kristillinen kirja

Yle TV1:n Ykkösaa­mu 27.9.2014 esit­ti kent­tä­ju­ma­lan­pal­ve­lus­koh­tauk­sen Ed­vin Lai­neen elo­ku­vas­ta Tun­te­ma­ton so­ti­las. Vii­ta­ten tä­hän ja uu­tis­ku­viin Uk­rai­nan krii­sis­tä, toi­mit­ta­ja Ja­ri Kork­ki ky­syi ark­ki­piis­pa Ka­ri Mä­ki­sel­tä, siu­nat­tai­siin­ko krii­sin tul­len meil­lä­kin asei­ta? Ark­ki­piis­pa Ka­ri Mä­ki­nen vastasi: ”Toi­von, et­tä ku­kaan ei niin te­ki­si”.

Vuoden kristillinen kirja 2014, jat­ko­so­dan ai­kais­ta pa­pis­ton re­to­riik­kaa kä­sit­te­le­vä toh­to­ri Jou­ni Til­lin teos, Suo­men py­hä so­ta, pa­pit jat­ko­so­dan ju­lis­ta­ji­na, pal­jas­taa, et­tä elo­ku­vas­sa kuul­tu kent­tä­pa­pin pu­he oli leik­kiä suh­tees­sa so­dan­ai­kai­seen to­del­li­suu­teen.

Tässä muutamia esimerk­ke­jä pap­pi­en pu­heis­ta.

Suomi oli Pohjolan Isra­el, va­lit­tu kan­sa jon­ka aseil­le Ju­ma­la oli an­ta­nut siu­nauk­sen­sa. Mie­het tie­si­vät käy­neen­sä py­hään so­taan jos­sa Ju­ma­la so­ti suo­ma­lais­ten kans­sa.

Suomalaiset olivat lippun­sa kans­sa Ju­ma­lan tah­don teil­lä, tais­te­lu­tun­nuk­se­naan ”eteen­päin Ju­ma­lan ni­mes­sä ja hä­nen voi­mal­laan”.

Suomi oli Jumalan rankai­se­va kä­si­var­si ja Ju­ma­lan nyrk­ki. Ju­ma­la an­tai­si suo­ma­lai­sil­le voi­ton ja uu­si itä­ra­ja tu­li­si ole­maan Ju­ma­lan aset­ta­ma.

Suomalainen sotilas oli Kris­tuk­sen so­ti­las, tais­te­li­ja jon­ka li­pus­sa oli ris­ti. Ju­ma­lan so­ta-asuun kuu­lui vir­si­kir­ja, jos­ta tais­te­lu­vir­ren vei­saa­mal­la Ju­ma­la tu­li so­ti­laan voi­mak­si ja hän pys­tyi seu­raa­maan Kris­tus­ta kuo­le­maan saak­ka.

Uhrautumisestaan ei saanut tun­tea kat­ke­ruut­ta. Kaa­tu­neet oli­vat saa­neet Kris­tus esi­ku­va­naan seu­ra­ta Py­hän kär­si­myk­sen jäl­kiä. Hei­dän ve­res­tään ver­soi Suur-Suo­mi, suu­ri ja an­sait­se­ma­ton Ju­ma­lan lah­ja, jon­ka edes­tä oli ja­loa an­taa hen­ken­sä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Taistelijoissa ilmeni tyy­ty­mät­tö­myyt­tä pap­pi­en us­kon­nol­li­seen so­ta­in­toi­luun. Ko­ti, us­kon­to ja isän­maa -fraa­sit he­rät­ti­vät lä­hin­nä pilk­kaa nii­den kes­kuu­des­sa, jot­ka jou­tui­vat suo­jaa­maan noi­ta ar­vo­ja hen­ken­sä uhal­la.

Kokonaan aseista kieltäy­ty­neis­tä osa mai­nit­si pap­pi­en mi­li­ta­ris­min syyk­si rat­kai­sul­leen. Niin­pä eräs­kin pas­to­ri jou­tui ih­met­te­le­mään so­ti­lai­den vä­häis­tä kai­puu­ta ”ju­ma­lal­lis­ten asi­ain pii­riin”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vuorisaarnan linjasta poi­ke­ten, kir­kon ää­nen­kan­nat­ta­ja Ko­ti­maa -leh­ti ju­lis­ti, et­tä VI­HOL­LI­SEN TAP­PA­MI­NEN OLI ”suo­ra­nai­nen RAK­KAU­DEN PAL­VE­LUS tur­vat­to­mia kan­sa­lai­sia koh­taan”.

Suomalainen Kristuksen so­ti­las siis aut­toi neu­vos­to­so­ti­las-vel­je­ään nou­dat­ta­maan vii­det­tä käs­kyä, eli­mi­noi­mal­la hä­net en­nen kuin hän eh­ti tap­paa suo­ma­lai­sia ja si­ten rik­koa tuo­ta käs­kyä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Luterilaisnationalis­tis­ten pap­pi­en in­to teh­dä kir­kol­li­sia toi­mi­tuk­sia val­lat­tu­jen alu­ei­den si­vii­leil­le he­rät­ti när­käs­tys­tä or­to­dok­si­pa­peis­sa. Us­kon­nol­li­nen jän­ni­te joh­ti pa­peil­le ase­tet­tuun kas­te­kiel­toon ja hen­ki­lö­siir­toi­hin. Erään­kin lu­te­ri­lai­sen pa­pin ura jat­kui SS-pa­tal­joo­nas­sa Uk­rai­nan rin­ta­mal­la.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Talvella 1944 Neuvos­to­lii­ton tar­joa­mi­en RAU­HAN­EH­TO­JEN HYL­KÄÄ­MI­SEN KAN­NAL­LE ASET­TUI ISO OSA PA­PEIS­TA. So­dan lo­pet­ta­mi­nen oli­si tar­koit­ta­nut epä­on­nis­tu­mis­ta Ju­ma­lal­ta saa­dus­sa teh­tä­väs­sä, tie oli kul­jet­ta­va lop­puun as­ti.

Lieneekö papistol­la ol­lut kui­ten­kin pie­ni epäi­lys, et­tä mah­dol­li­sen val­loit­ta­jan alai­suu­des­sa, vir­ka­ura ei jat­ku van­ha­na työn­te­ki­jä­nä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ev.lut. kirkon yhdeksäs­tä piis­pas­ta vuon­na 1968, seit­se­män oli kuu­lu­nut Aka­tee­mi­seen Kar­ja­la-Seu­raan, jon­ka va­las­ta kat­kel­ma ”mi­nä us­kon yh­teen suu­reen Suo­meen ja sen suu­reen tu­le­vai­suu­teen”, ku­vas­taa hei­dän in­to­aan Suur-Suo­mi -aat­teen ju­lis­ta­ji­na.

Eräs tulisieluinen pas­to­ri, jo­ka kaa­tui tal­vi­so­das­sa, oli vaa­ti­nut nuo­ri­son to­taa­lis­ta mi­li­ta­ri­soi­mis­ta. Oli­si­ko hä­nes­sä ol­lut ihan ark­ki­piis­pa-ai­nes­ta?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Saksan KATOLISTEN PIISPOJEN, Toi­sen maa­il­man­so­dan puh­je­tes­sa syys­kuus­sa 1939, jul­kai­se­mas­sa PAI­MEN­KIR­JEES­SÄ SA­NO­TAAN muun muas­sa SEU­RAA­VAA:

"ME KEHOTAMME ‐ ‐ katolisia so­ti­lai­tam­me te­ke­mään Füh­re­riä (val­ta­kun­nan­kans­le­ri Adolf Hit­ler) to­tel­len vel­vol­li­suu­ten­sa ja ole­maan val­mii­ta UH­RAA­MAAN KO­KO­NAAN IT­SEN­SÄ"

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

PIISPA Aleksi Lehtonen Sak­san vie­rai­lul­laan ke­vääl­lä 1941 TA­PA­SI NAT­SI­SAK­SAN VAL­TI­ON­JOH­TOA ja va­kuut­ti heil­le, suo­ma­lais­ten kuu­lu­van Sak­san joh­ta­maan uu­teen Eu­roop­paan.

Natseja vastustaneen sak­sa­lai­sen Tun­nus­tus­kir­kon (Die Be­ken­nen­de Kirc­he) edus­ta­jia piis­pa Leh­to­nen EI suos­tu­nut ta­paa­maan.

Vertaisestaan yhteistyö­kump­pa­nis­ta in­nos­tu­nut piis­pa Leh­to­nen saar­na­si­kin, et­tä "JU­MA­LAN ih­meel­li­ses­ti JOH­DA­TUK­SES­TA on nyt liit­to­lai­se­nam­me täs­sä tais­te­lus­sa ny­kyi­sen maa­il­man vah­vin so­ti­las­mah­ti".

Saksalaisen tunnustus­kir­kon pe­rus­ta­ja­jä­sen Diet­rich Bon­hoef­fer puo­les­taan vie­rai­li muun muas­sa Ruot­sis­sa ja Nor­jas­sa, mut­ta jos­tain syys­tä EI Suo­mes­sa.

Hitlerin vastustaja, puhe- ja jul­kai­su­kiel­toon ase­tet­tu Bon­hoef­fer, HIR­TET­TIIN vuon­na 1945. Nat­si­en ka­ve­ri piis­pa Alek­si Leh­to­nen sen si­jaan sai edel­leen jat­kaa ve­ren­hur­mei­sia jut­tu­jaan – nyt ARK­KI­piis­pa­na

Piispan lisäksi kirkon ää­nen­kan­nat­ta­ja Ko­ti­maa -leh­ti heh­kut­ti JU­MA­LAN AN­TA­NEEN Suo­mel­le ”vi­hol­lis­tam­me vä­ke­väm­män liit­to­lai­sen, jo­ta il­man oli­sim­me ol­leet tu­hon omat”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuon kaltaisten kansan­kii­hot­ta­ji­en pai­nos­tuk­sen alai­se­na esi-isä-rauk­ko­jem­me mie­let so­ta­vuo­si­na jou­tui­vat ole­maan. Ei­pä ih­me, et­tä heis­tä mo­nen mie­li järk­kyi ja he oli­vat val­miit te­ke­mään kau­heuk­sia niin so­dan ai­ka­na kuin sen jäl­keen­kin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ykkösaamussa arkki­piis­pa Mä­ki­sel­lä oli elä­män­sä ti­lai­suus va­lis­taa kan­saa pa­pis­ton so­dan­ai­kai­sis­ta kie­li­ku­vis­ta. Kas, kun ark­ki­piis­pa ei käyt­tä­nyt ti­lai­suut­ta hy­väk­seen.

Vai eikö arkkipiis­pa Mä­ki­nen tien­nyt ker­toa yh­tään esi­merk­kiä sii­tä, kuin­ka hä­nen edus­ta­man­sa ”us­kon, toi­von ja RAK­KAU­DEN yh­tei­sö” TAH­RA­SI kä­si­ään so­das­sa – vai­kea us­koa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Taivaan Herra sanoo: ”vaik­ka kuin­ka pal­jon ru­koi­li­sit­te, mi­nä en kuu­le: tei­dän KÄ­TEN­NE OVAT VER­TA TÄYN­NÄ” (Jes. 1: 15).

Jeesuksen kanta taisteluun, li­hal­li­sen so­dan­käyn­nin asein, il­me­nee hä­nen sa­nois­taan: "kaik­ki, jot­ka miek­kaan tart­tu­vat, ne miek­kaan huk­ku­vat" (Matt. 26: 52).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Siksipä Paavali, Ju­ma­lan tah­dos­ta Kris­tuk­sen Jee­suk­sen apos­to­li, kir­jees­sään Efe­sos­sa ole­vil­le py­hil­le ja us­ko­vil­le tie­si ker­toa, et­tä "MEIL­LÄ EI ole tais­te­lu ver­ta ja li­haa vas­taan" (Ef. 6: 12).

Oikeat kristityt eivät siis osal­lis­tu ”li­hal­li­siin”, ih­mis­ten ja kan­so­jen it­sek­kään luon­non ha­lui­hin, pe­rus­tu­viin so­tiin.

Sillä taisteluvarus­tuk­sel­la jos­ta apos­to­li Paa­va­li ker­toi, tais­tel­laan Pa­ho­lai­sen, Per­ke­leen, Saa­ta­nan ja hä­nen hen­ki­lö­kun­tan­sa ka­va­lia juo­nia ja pa­la­via nuo­lia vas­taan (Ef. 6: 11-17).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tämä ei ole estänyt luo­pio­kris­tit­ty­jä löy­tä­mäs­tä oi­keu­tus­ta so­tai­sil­le toi­mil­leen jo ai­van Raa­ma­tun al­ku­leh­dil­tä.

Kun "Herra Jumala otti ih­mi­sen ja pa­ni hä­net Ee­de­nin pa­ra­tii­siin vil­je­le­mään ja var­je­le­maan si­tä" kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen pe­ri­aat­teel­la, il­man maa­pe­rää köyh­dyt­tä­vää te­ho­maa­ta­lout­ta, PAT­RI­OO­TIT näke­vät­kin "maan var­je­le­mi­sen" VAL­TI­ON (eli niin sa­no­tun maan) ASEEL­LI­SE­NA PUO­LUS­TA­MI­SE­NA – ai­ka kau­kaa haet­tu, vai mi­tä?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kristikunnan kirkot ovat osoit­tau­tu­neet yh­dek­si his­to­ri­an so­tai­sim­mis­ta voi­mis­ta. Se omal­ta osal­taan aut­taa mei­tä erot­ta­maan toi­sis­taan kris­til­li­syy­den ja ”kris­til­li­syy­den” – OI­KE­AN kris­til­li­syy­den ja VÄÄ­RÄN kris­til­li­syy­den, joi­den erot­ta­mi­seen Jee­sus an­toi oi­van neu­von: ”HEI­DÄN HE­DEL­MIS­TÄÄN TE TUN­NET­TE HEI­DÄT” (Matt. 7:16).

Suurin näistä hengen he­del­mis­tä (Gal. 5:22) on RAK­KAUS (1. Kor. 13:13), jol­la OI­KE­AT kris­ti­tyt ra­kas­ta­vat toi­si­aan, EI­VÄT­KÄ ole Kai­nin kal­tai­sia, jo­ka oli pa­ho­lai­ses­ta ja TAP­POI VEL­JEN­SÄ (1. Joh. 3: 10-12).

Kainin kaltaisia ja si­ten VÄÄ­RIÄ kris­tit­ty­jä ovat, ne niin sa­n­otut ”kris­ti­tyt”, jot­ka tie­toi­ses­ti va­hin­goit­ta­vat ih­mi­siä, kuu­lui­vat­pa he omaan taik­ka vie­raa­seen kan­saan.

Jeesus kehotti rakas­ta­maan jo­pa vi­hol­li­sia: ”Äl­kää teh­kö pa­hal­le vas­ta­rin­taa - - ra­kas­ta­kaa vi­hol­li­si­an­ne - - jot­ka tei­tä vai­noa­vat, ET­TÄ oli­sit­te Isän­ne lap­sia, jo­ka on tai­vais­sa” (Matt. 5: 39, 44-45).

Paholaista, tuota Kainin kal­tais­ten op­pi-isää Saa­ta­naa, Jee­sus sa­noi ”TÄ­MÄN MAA­IL­MAN RUH­TI­NAAK­SI”, eli hal­lit­si­jak­si (Joh. 12:31).

Seuraajistaan, OIKEISTA kris­ti­tyis­tä Jee­sus to­te­si: ”He ei­vät ole maa­il­mas­ta, niin­kuin en mi­nä­kään maa­il­mas­ta ole” (Joh. 17:16), jo­ten HEI­DÄN toi­min­tan­sa EI ta­pah­du Saa­ta­nan hal­lin­nan alai­se­na.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Pappien sotatoimien perus­teel­la on sel­vää, et­tei­vät kir­kot ja pa­pit ole LUO­JAM­ME pal­ve­luk­ses­sa, JO­KA ai­koo ”lo­pet­taa so­dat maan ää­riin saak­ka” (Ps. 46: 9,10).

Kansallishenkeä lietso­vat kir­kot ve­ren­hi­moi­si­ne pap­pei­neen sen si­jaan ovat SAA­TA­NAN PE­LI­NAP­PU­LOI­TA – pe­li­nap­pu­loi­ta pe­lis­sä ni­mel­tä 'Ih­mis­kun­nan Ek­sy­tys'.

He ovat niitä uskottomia, ”joi­den mie­let TÄ­MÄN MAA­IL­MAN JU­MA­LA (Saatana) on niin so­kais­sut, ET­TEI HEIL­LE LOIS­TA VAL­KE­US, jo­ka läh­tee Kris­tuk­sen kirk­kau­den evan­ke­liu­mis­ta” (2. Kor. 4:4).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

KRISTITYLTÄ siis vaatisi ko­vaa pok­kaa kan­nus­taa lä­him­mäi­si­ään tap­pa­maan mui­ta ih­mi­siä "li­hal­lis­ten", eli ih­mis­ten it­sek­kään luon­non ha­lui­hin pe­rus­tu­vi­en, kan­sal­lis­val­ti­oi­den ole­mas­sa­olon puo­les­ta – ja eten­kin Kris­tuk­sen ni­mis­sä. Sen sijaan val­ti­on­kir­kon VIR­KAI­LI­JOIL­TA se nä­kö­jään su­juu ihan luon­te­vas­ti.

Papiston osuus sotaor­po­jen, so­ta­les­ki­en, so­ta­vam­mais­ten, si­vii­li­uh­ri­en ja kaa­tu­nei­den syn­nys­sä oli hy­vin mer­kit­tä­vä. Rau­han­eh­to­jen hyl­kää­mi­sen kan­nal­le aset­tu­mi­nen vie­lä räi­ke­äs­ti ko­ros­taa si­tä.

Sotakaverinsa valtakunnan­kans­le­ri Adolf Hit­le­rin ta­voin he pit­kit­ti­vät so­taa kas­vat­ta­en sen uh­ri­lu­kua myön­ty­mät­tä rau­haan, vaik­ka so­dan ns. voit­ta­ja oli jo sel­vil­lä.

Heihin sopivat hyvin apos­to­li Paa­va­lin sa­nat: "vaik­ka ovat tun­te­neet Ju­ma­lan, ei­vät ole hän­tä Ju­ma­la­na kun­ni­oit­ta­neet (Room. 1: 21) - - kie­lel­län­sä he pet­tä­vät, kyy­käär­meen myrk­kyä on hei­dän huul­ten­sa al­la - - hei­dän jal­kan­sa ovat no­pe­at vuo­dat­ta­maan ver­ta - - RAU­HAN TIE­TÄ HE EI­VÄT TUN­NE" (Room. 3: 13,15,17).

Motivaationa papistolla toimi oman edun ta­voit­te­lu. Val­lan ja ra­han vuok­si he oli­vat val­miit TAH­RAA­MAAN KÄ­TEN­SÄ IH­MIS­VE­REEN.

"Voi heitä, sillä he kulke­vat Kai­nin tie­tä ja heit­täy­ty­vät PAL­KAN TÄH­DEN - - ek­sy­tyk­seen ja huk­ku­vat nis­koit­te­luun­sa - - he ovat ve­det­tö­miä - - he­del­mät­tö­miä - - joil­le pi­mey­den syn­ke­ys on ikui­sik­si ajoik­si va­rat­tu - - Her­ra tu­lee ran­kai­se­maan - - kai­kes­ta jul­ke­as­ta, mi­tä nuo ju­ma­lat­to­mat syn­ti­set ovat HÄN­TÄ VAS­TAAN PU­HU­NEET - - hei­dän suun­sa pu­huu pöyh­kei­tä ja HE MIE­LIS­TE­LE­VÄT IH­MI­SIÄ OMAN ETUN­SA TÄH­DEN" (Juud. 1: 11-16)

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Paavali kertoi ”viimeisinä päi­vi­nä” ole­van ”pet­tu­rei­ta”, jois­sa on ”ju­ma­li­suu­den ul­ko­kuo­ri” ja jot­ka ”me­ne­vät yhä pi­tem­mäl­le pa­huu­des­sa, ek­syt­tä­en ja ek­sy­en” sa­mal­la it­se­kin (2. Tim. 3: 1, 4, 5, 13).

Onkohan papisto vielä ai­em­min his­to­ri­an­sa ai­ka­na ky­en­nyt­kään te­ke­mään näin hel­pok­si näh­dä si­tä, mis­tä läh­tees­tä HEI­DÄN vir­voi­tuk­sen­sa pulp­pu­aa.

Lienevätkö he niitä jot­ka vaa­li­vat si­tä rik­ka­vil­jaa jos­ta Jee­sus ker­toi se­lit­tä­es­sään ver­taus­taan (Matt. 13: 36-40). Oli­si­ko piis­poil­la­kin jo­tain te­ke­mis­tä hei­dän kans­saan?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tästä huolimatta Suomen ev.lut. kir­kon verk­ko­si­vus­tol­la, PIIS­PO­JEN ker­ro­taan ole­van APOS­TO­LI­EN SEU­RAA­JIA, ku­ten seu­raa­va ote piis­pan­vih­ki­mys­pu­hees­ta Ou­lun tuo­mio­kir­kos­sa 6.1.2001 ker­too.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Verotustietojen mukaan Suomen evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­sen kir­kon ark­ki­piis­pa Ka­ri Ola­vi Mä­ki­nen vuon­na 2014 seu­ra­si apos­to­le­ja lä­hes 130 000 eu­ron ar­vos­ta. Piis­pat ylei­ses­ti saa­vat apos­to­li­en jäl­jit­te­le­mi­ses­tä rei­lut 100 000 eu­roa vuo­des­sa.

Joskus on hyvä pysäh­tyä poh­ti­maan piis­po­jen tar­joa­man hen­gel­li­sen ra­vin­non laa­tu­ta­soa ja sen myö­tä myös si­tä, ha­lu­aa­ko kir­kol­lis­ve­roa mak­sa­mal­la ol­la it­se mu­ka­na kat­ta­mas­sa tuon luo­kat­to­man nou­to­pöy­dän an­tia.

"Apostolien seuraamisesta" kir­kol­le voi osoit­taa kii­tok­sen­sa, täs­sä he­ti AL­LA ole­vas­ta si­ni­val­koi­ses­ta lin­kis­tä.

 

 

 

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun