Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

Piispan tarkastus

Paimenkirje

Herrat, piispa Seppo Häkkinen (25.5.2012), Es­ko As­pi­vaa­ra (5.6.2012) ja Kris­ter Lin­dén (14.6.2012) ovat Sa­von­lin­nas­sa il­mes­ty­väs­sä Itä-Sa­vo -leh­des­sä an­si­ok­kaas­ti avan­neet kes­kus­te­lua us­kon­nol­li­suu­den muu­tok­ses­ta, us­kon­to­jen tar­koi­tuk­ses­ta ja us­kon­to­jen var­jol­la teh­dyis­tä val­ta­pyr­ki­myk­sis­tä.

Pieni pohtiva tarkastelu näi­den ai­hei­den tii­moil­ta lie­nee vie­lä pai­kal­laan. Tä­män kir­joi­tuk­sen voi­daan kat­soa ole­van jat­koa noi­den edel­lä jul­kais­tu­jen kir­joi­tus­ten sar­jaan.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Viime aikoina on pistänyt sil­mään se, et­tä kir­kon­mie­het mie­lel­lään tu­put­ta­vat mah­dol­li­sim­man mo­nia asi­oi­ta kirk­kon­sa an­si­ok­si.

Pohjimmiltaan se on ihan ym­mär­ret­tä­vää, kos­ka kir­kon ole­mas­sa­olo on riip­pu­vai­nen kir­kon saa­mas­ta suo­si­os­ta ja kir­kon­mie­hen ta­lo­us puo­les­taan on riip­pu­vai­nen kir­kon ole­mas­sa­olos­ta. Sil­loin te­kee mie­li ve­tää ko­tiin päin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Onneksi meillä kaikilla vas­taa­vaa ta­lou­del­lis­ta pai­no­las­tia ei ole, jo­ten voim­me il­man oman­tun­non ris­ti­rii­to­ja tar­kas­tel­la kir­kon te­ke­mi­siä, myös il­man sil­mis­säm­me ole­via kirk­ko­suo­ti­mia.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamattu on nykyään yleises­ti saa­ta­vil­la äi­din­kie­lel­läm­me ja pa­pis­to­kin har­vem­min enää käyt­tää la­ti­naa jul­ki­sis­sa toi­mi­tuk­sis­saan ja leh­ti­en pals­toil­la.

Siksi meillä on nyt his­to­ri­an saa­tos­sa poik­keuk­sel­li­sen otol­li­nen ai­ka pääs­tä ver­tai­le­maan Raa­ma­tun sa­no­man ja pa­pis­ton sa­no­mis­ten poik­kea­vuut­ta tai nii­den mah­dol­lis­ta yh­te­ne­vyyt­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Joskus saattaa nimittäin käy­dä niin­kin, et­tä jos kir­kon­mies ereh­tyy hy­vän päi­vän toi­vo­tuk­sen li­säk­si sa­no­maan jo­tain muu­ta, se voi­daan Raa­ma­tun avul­la to­de­ta paik­kaan­sa pi­tä­mät­tö­mäk­si.

Nykyaikana tällaista ver­tai­lua saa­nee teh­dä va­paas­ti, jou­tu­mat­ta Raa­mat­tu omas­sa kau­las­saan polt­to­ro­vi­ol­le.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Saattaapa olla, että täl­lai­nen pi­me­än kes­ki­ajan jäl­keen Eu­roop­paan saa­vu­tet­tu si­vis­tys­ta­so ja tie­tä­mys ovat hei­ken­tä­neet kris­tin­us­kon val­taa Län­si-Eu­roo­pas­sa ja teh­neet suo­ma­lais­ten­kin suh­tees­ta kirk­koon ”jän­nit­tei­sem­män”, ku­ten piis­pa Sep­po Häk­ki­nen mai­nit­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Häkkisen mukaan ”Helluntai on kris­til­li­sen kir­kon syn­ty­mä­päi­vä”. Teks­ti­yh­te­ys pal­jas­taa, et­tä piis­pa Häk­ki­nen tar­koit­taa sen vuo­den Hel­lun­tai­ta, jol­loin apos­to­lit täyt­tyi­vät py­häl­lä hen­gel­lä.

Väite on vähintään mie­len­kiin­toi­nen, kun ot­taa huo­mi­oon, et­tä Raa­ma­tun teks­teis­sä sa­na ”kirk­ko” mai­ni­taan NOL­LA ker­taa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Samoin Raamattu välttää sa­nan ”syn­ty­mä­päi­vä” käyt­töä tuon py­hän ta­pah­tu­man yh­tey­des­sä.

Se on ymmärrettävää, kos­ka syn­ty­mä­päi­vi­en viet­to kuu­lui Is­ra­elin hei­moa sor­ta­nei­den pa­ka­na­kan­so­jen, ku­ten Egyp­tin (1. Moos. 40: 20) ja Roo­man valtakunnan (Matt. 14: 6) ta­poi­hin.

Raamatun tavoin maailmal­li­nen­kaan his­to­ria ei mil­lään muo­toa tue aja­tus­ta, et­tä syn­ty­mä­päi­vi­en viet­to oli­si tuol­loin kuu­lu­nut juu­ta­lai­seen elä­män­me­noon – saa­ti sit­ten Kris­tuk­sen seu­raa­ji­en ta­poi­hin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Uutisoidessaan kirkon ja val­ti­on eroa Nor­jas­sa, sa­no­ma­leh­ti Itä-Sa­vo (23.5.2012) kir­joit­ti: ”et­tei hal­li­tus enää ni­mi­tä lu­te­ri­lai­sen kir­kon piis­po­ja” ja ”mi­nis­te­ri­en enem­mis­tön ei enää tar­vit­se kuul­ua kirk­koon, mut­ta KU­NIN­KAAN ON yhä OL­TA­VA KIR­KON JÄ­SEN”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kotimaa -lehti (23.2.2012) puo­les­taan kir­joit­ti Ve­nä­jän kir­kos­sa ny­kyi­sel­lään il­me­ne­vän täl­lai­sia piir­tei­tä:

”Perinteisesti ortodok­si­nen kirk­ko on ol­lut Ve­nä­jäl­lä lä­hel­lä maan val­tio­mah­tia”.

”Venäjällä ei voi enää nous­ta mer­kit­tä­väk­si po­liit­ti­sek­si toi­mi­jak­si, el­lei ole kirk­ko­myön­tei­nen”.

”Moskovan ja koko Venäjän pat­ri­ark­ka Ki­rill - - on lois­ta­va pu­hu­ja - - on tie­ten­kin ve­nä­läi­nen pat­ri­oot­ti”.

”Kirkon johto ei emmi enää edes po­lii­tik­ko­jen opas­ta­mis­ta” (Ilm. 17: 18).

”Oligarkit eli varakkaat lii­ke­mie­het ovat aut­ta­neet kirk­koa mer­kit­tä­väs­ti” (Ilm. 18: 15).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuona helluntaina, jonka piis­pa Häk­ki­nen mai­nit­si, hy­vän pai­me­nen lau­ma voi vie­lä hy­vin.

Jeesuksen ja hänen ope­tus­las­ten­sa en­nus­ta­mat vää­rät pro­fee­tat ja luo­pu­mus kui­ten­kin te­ki­vät tu­lo­aan. (Apt. 20: 29-30; 2. Tess. 2: 3; 2. Piet. 2: 1-3).

Lopulta jossain vai­hees­sa kris­tit­ty­nä al­koi pi­tää it­se­ään sel­lai­nen­kin yh­tei­sö jol­la oli pal­kat­tu pap­pis­luok­ka, jo­ka oli liit­tou­tu­nut ”maan ku­nin­kai­den” (Ilm. 17: 1-2) kans­sa val­ti­on us­kon­nok­si.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kirkon ja valtion muodosta­man suh­teen yl­lä­pi­toon tar­vit­tiin val­lan­käy­tön vä­li­nei­tä Raa­ma­tus­ta. Yk­si sel­lai­nen löy­tyi ai­van sen al­ku­leh­dil­tä:

”Ja Herra Jumala otti ih­mi­sen ja pa­ni hä­net Ee­de­nin pa­ra­tii­siin VIL­JE­LE­MÄÄN ja VAR­JE­LE­MAAN si­tä” (1. Moos. 2: 15).

Tällä tarkoitettaneen elan­non ot­ta­mis­ta maa­pe­räs­tä kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen pe­ri­aat­teel­la, il­man maa­pe­rää köyh­dyt­tä­vää te­ho­maa­ta­lout­ta.

Myös patrioottiset tahot kat­soi­vat, et­tä ih­mi­sen teh­tä­vä on vil­jel­lä ja var­jel­la maa­ta. Var­je­le­mi­sel­la he kui­ten­kin tar­koit­ti­vat maan (val­ti­on) aseel­lis­ta puo­lus­ta­mis­ta – ai­ka kau­kaa haet­tu – tur­han kau­kaa.

Vallanvälineenä vää­ris­sä kä­sis­sä se on kui­ten­kin toi­mi­nut mai­ni­os­ti.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamatusta ei löydy viit­tei­tä sii­tä, et­tä Jee­sus tai apos­to­lit oli­si­vat ak­tii­vi­ses­ti ha­ke­neet kris­til­li­sel­le yh­tei­söl­leen yh­teis­työ­kump­pa­nik­si po­liit­ti­sia val­lan­pi­tä­jiä.

Sen sijaan Jeesus to­te­si, et­tä hä­nen val­ta­kun­tan­sa ei ole osa tä­tä maa­il­maa (Joh. 18: 36).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Siksipä saattaa ol­la­kin, et­tä tä­mä mei­dän tun­te­mam­me raa­ma­tun tul­kin­nal­taan eri­lai­siin lah­koi­hin ja­kaan­tu­nut kirk­ko, jo­ta piis­pa Sep­po Häk­ki­nen kut­suu ”maa­il­man­laa­jui­sek­si yh­tei­sök­si”, syn­tyi­kin tuo­ta mai­nit­tua hel­lun­tai­ta pal­jon myö­hem­min nois­sa luo­pu­muk­sen (2. Tess. 2: 3) myl­ler­ryk­sis­sä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Matteuksen kirjoittama evan­ke­li­umi ker­too ver­tauk­sen muo­dos­sa kris­til­li­syy­den pe­rus­ta­mi­ses­ta (Matt. 13: 24-30 ja 36-43).

Jeesuksen mukaan peltoon eli ih­mis­kun­nan muo­dos­ta­maan maa­il­maan kyl­vet­tiin kah­den­lais­ta sie­men­tä. Veh­nää kyl­vi Jee­sus ja rik­ka­vil­jaa Saa­ta­na.

Vertauksessa tuon pel­lon isän­tä kiel­si (jae 29) pois­ta­mas­ta rik­ka­vil­jaa, kos­ka mo­lem­mat kas­vi­la­jit oli­vat tois­ten­sa nä­köi­siä, jol­loin kit­ki­jät oli­si­vat voi­neet va­hin­gos­sa nyh­tää rik­ka­vil­jan mu­ka­na myös veh­nää.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Noiden kylvöjen seurauk­se­na tä­nä­kin päi­vä­nä siis kas­vaa rin­nak­kain kah­den­lais­ta, toi­si­aan ul­koi­ses­ti muis­tut­ta­vaa kris­til­li­syyt­tä; veh­nä- ja rik­ka­vil­ja­kris­til­li­syyt­tä.

Peltoala on suuri ja kum­paa­kin vil­jaa vaa­lii omaan kas­vi­la­jiin­sa pe­reh­ty­nyt maan­vil­je­li­jä. Yk­si vaa­lii veh­nää ja toi­nen rik­ka­vil­jaa.

On tärkeää tun­nis­taa nuo vil­je­li­jät toi­sis­taan, kos­ka elon­kor­juus­sa rik­ka­vil­ja si­do­taan kimp­pui­hin pol­tet­ta­vak­si, mut­ta veh­nä koo­taan ait­taan tal­teen.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jeesuksen sanojen perus­teel­la on siis ole­mas­sa myös sel­lais­ta ”kris­til­li­syyt­tä”, jos­sa ei tu­le ol­la mu­ka­na.

Mikäli hengellisillä op­pail­lam­me on tai­pu­muk­sia myön­tää eri­va­pauk­sia suh­tees­sa Jee­suk­sen ja apos­to­li­en esit­tä­miin nä­ke­myk­siin, on mah­dol­lis­ta, et­tä nuo joh­ta­jat toi­mi­vat rik­ka­vil­ja­kris­til­li­syy­den vil­je­li­jöi­nä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostoliensa oppi-isä Jee­sus käyt­ti seu­raa­via sa­no­ja ku­vaa­maan hen­gel­li­ses­ti so­kei­ta op­pai­ta:

”Älkää välittäkö heis­tä, he ovat so­kei­ta so­kei­den ta­lut­ta­jia. Ja kun so­kea ta­lut­taa tois­ta so­ke­aa, mo­lem­mat pu­toa­vat kuop­paan” (Matt. 15: 14).

”Taitavasti te teette tyh­jäk­si Ju­ma­lan käs­kyn, jot­ta voi­sit­te nou­dat­taa omia sään­tö­jän­ne” (Mark. 7: 9).

”Turhaan he minua pal­ve­le­vat, kun opet­ta­vat op­pe­jaan, ih­mis­ten käs­ky­jä – te olet­te hy­län­neet Ju­ma­lan käs­kyn” (Mark. 7: 7-8).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Oletan, että Jeesus käyt­täi­si sa­mo­ja sa­no­ja mo­nis­ta tä­män­kin päi­vän hen­gel­li­sis­tä joh­ta­jis­ta.

Jeesuksen tekemästä lin­jauk­ses­ta voi­daan ve­tää sel­lai­nen joh­to­pää­tös, et­tä sel­lai­sen lah­kon suo­rit­ta­ma Ju­ma­lan pal­ve­lus ON TUR­HAA, jo­ka ei pi­dä kiin­ni Ju­ma­lan sa­nas­ta.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

En löydä Raamatusta viit­tei­tä sii­hen, et­tä Jee­sus oli­si pe­rus­ta­nut us­kon­non, jo­ta joh­taa tois­ten­sa yli kor­keam­min pal­kat­tui­hin vir­koi­hin kii­pei­le­vi­en, ve­ro­va­roin yl­lä­pi­det­ty­jen vir­ka­mies­ten ko­neis­to.

Jeesus ei perustanut sel­lai­sia vir­ko­ja, jois­ta eläk­keel­le jää­ty­ään seu­raa­jan­sa te­ke­mi­siä kom­men­toi­va en­ti­nen vi­ran­hal­ti­ja saa nä­peil­leen seu­raa­jan­sa ta­hol­ta.

Jeesus totesi aikoinaan, et­tä hä­nen seu­raa­jan­sa tun­nis­te­taan RAK­KAU­DES­TA TOI­SI­AAN KOH­TAAN (Joh. 13: 35).

Taannoisessa tunnetussa ta­pauk­ses­sa kyn­sil­le löi vi­ras­sa ole­va kirk­ko­her­ra/vt. lää­nin­ro­vas­ti, jo­hon ka­lik­ka ka­lah­ti.

Tuo kristityksi tunnis­ta­mi­nen vas­taa­vis­sa ta­pauk­sis­sa saat­taa tuot­taa mo­nel­le pie­niä vai­keuk­sia.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Piispa Häkkisen mukaan maa­il­man väes­tös­tä noin jo­ka kol­mas kuu­luu kris­tin­us­koon.

Kristinusko on maailman suu­rin us­kon­to jo­ten se edus­taa huo­mat­ta­vaa osaa us­kon­nois­ta.

Kun Raamattu puhuu huomat­ta­van suu­res­ta osuu­des­ta jos­tain tie­tys­tä ko­ko­nai­suu­des­ta, se käyt­tää il­mai­sua ”kol­mas­osa”.

Kristinuskon huomattava osuus maa­il­man us­kon­nois­ta siis edus­taa kir­jai­mel­li­ses­ti­kin tuo­ta ”kol­mat­ta osaa”.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Mielenkiintoinen yhteensat­tu­ma on, et­tä kun Raa­mat­tu Il­mes­tys­kir­jas­saan (Ilm. 8: 8-9) ja­ke­lee vit­sauk­sia, ne koh­dis­tu­vat kol­mas­osaan ih­mis­kun­nan muo­dos­ta­mas­ta ”me­res­tä”.

Mikäli Jeesus tar­koit­tai­si rik­ka­vil­jal­la kris­tin­us­koa, tuo kol­mas­osa -viit­ta­us oli­si ma­te­maat­ti­ses­ti­kin mie­len­kiin­toi­nen mää­re osoit­ta­maan vit­saus­ten koh­teen.

Tällöin kristinuskon tu­le­vai­suus oli­si heik­ko myös Suo­mes­sa – tä­hän ky­sy­myk­seen­hän piis­pa Sep­po Häk­ki­nen kir­joi­tuk­ses­saan kai­pa­si vas­taus­ta.

En lähde arvioimaan, on­ko tä­mä vas­taus piis­pa Häk­ki­sel­le mie­lei­nen.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Vitsauksissa lienee kyse jon­kin­ta­soi­ses­ta ku­rin­pa­lau­tuk­ses­ta tuol­le Jee­suk­sen mai­nit­se­mal­le rik­ka­vil­ja­kris­til­li­syy­del­le.

Vitsaukset ovat varmasti oi­keu­te­tut, kos­ka rik­ka­vil­ja­kris­til­li­syy­den vil­je­li­jät epäi­le­mät­tä ovat pys­ty­neet opeil­laan so­kai­se­maan ai­na­kin osan ih­mis­kun­nas­ta, löy­tä­mäs­tä rik­ka­vil­jan seas­ta tuo­ta Jee­suk­sen kyl­vä­mää ai­toa veh­nää.

Etenkin, kun rikkaviljakris­til­li­syy­den kyl­vä­jä­nä, ti­lan­hoi­ta­ja­na ja vil­je­li­jöi­den esi­mie­he­nä toi­mii tun­ne­tus­ti hy­vin ah­ke­ra per­soo­na, jo­ka jat­ku­vas­ti muut­taa it­se­ään "VA­LON EN­KE­LIK­SI" (2. Kor. 11: 14) – tuo edel­lä mai­nit­tu SAA­TA­NA.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

"Ei siis ole mitenkään mer­kil­lis­tä, et­tä HÄ­NEN (Saa­ta­nan) PAL­VE­LI­JAN­SA ESIIN­TY­VÄT JU­MA­LAN ASI­AN PAL­VE­LI­JOI­NA" – HE­KIN (2.Kor. 11:15).

Saman jakeen loppuosan mu­kaan hei­dän tu­le­vai­suu­ten­sa ei ole ko­vin va­loi­sa: "He SAA­VAT TE­KO­JEN­SA MU­KAI­SEN LO­PUN".

 

 

 

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun