Median mukaan, Helsingin piispa Irja Askola luovutti 10 aaria suomalaista aarnimetsää paaville. Oliko lahjuksen antoon joku syy – ihan PERUSTELTU syy?
Vatikaanin 1. kirkolliskokous vuonna 1870 antoi ymmärtää, että jos joku sanoo, ettei Rooman paavi ole Pyhän Pietarin SEURAAJA kirkon johtajana, hänet julistettakoon harhaoppiseksi.
Vatikaani perustanee oman tulkintansa siihen mitä Jeesus sanoi Pietarille: ”sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani”.
Hetkeä ennen noita kuuluisia sanoja Pietari totesi Jeesukselle; ”SINÄ olet Kristus, elävän Jumalan Poika”.
Syntyperäisenä israelilaisena Pietari tunsi ennustukset ”Siioniin laskettavasta PERUSKIVESTÄ, huolella valitusta kivipaadesta”.
Viitaten Jesajan tekstiin, Pietari kutsui ihmisiä ”elävän KIVEN tykö, joka Jumalan edessä on valittu, kallis” (1.Piet. 2:4-8).
Myös kirkkoisä Augustinukselle 400-luvulla oli selvää, että Jeesuksen tarkoittama kallio oli JEESUS ITSE ja Jeesuksen viesti Pietarille siis oli, että ”SILLE ennustetulle peruskivelle, JOKSI PIETARI TUNNISTI JEESUKSEN, Jeesus rakentaisi seurakuntansa”.
Näkemys on sopusoinnussa myöhempien tapausten kanssa joissa apostolit kiistelivät siitä, kuka heistä on suurin.
Apostolit EIVÄT olisi tuon asian suhteen nähneet tarvetta spekuloinnille, JOS Jeesus tuolloin aiemmin olisi myöntänyt jonkinlaisen ERIKOISASEMAN Pietarille.
Samoin näki myös apostoli Paavali kirjoittaessaan, profeettain ja apostolien varaan rakennetusta Jumalan perheestä, ”kulmakivenä ITSE Kristus Jeesus” (Ef. 2:19-20).
Joku saattaa myös muistaa, että lunastusuhrin Golgatalla antoi Jeesus – EI Pietari.
Kuinka siis Pietari olisi ajanut kristillisyyden kulmakiven YLI.
Vain siksikö, että hänen nimensä sattui tarkoittamaan kalliota.
Jos vaikka seurakunta OLISI perustettu Pietarin varaan, niin MIHIN PERUSTUISI Vatikaanin näkemys, että Pietarin asema OLISI PERIYTYNYT JOLLEKIN TOISELLE ja nyt Rooman paaveille yksi toisensa perään.
Se EI perustu ainakaan Raamattuun.
Pietari EI siis ollut mikään ”ensimmäinen paavi”.
Paavien harhaoppisuus on ihailtavan monipuolista.
Siksi voi vain ihmetellä kirkonmiesten ja -naisten intoa vierailla Vatikaanissa ja OSALLISTUA tuollaiseen HENKILÖKULTTIIN.
Samoin taannoisen kulttuuriministerin polvistumista paavin edessä.
Yliopistokoulutettujen henkilöiden voisi olettaa ihan oma‐aloitteisestikin pystyvän tekemään oikeat johtopäätökset paavinistuimen tarpeellisuudesta, mutta näköjään ei vaan onnistu.
Lieneekö Helsingin piispa Irja Askolakin metsäpalsta-aneellaan, omasta mielestään, varmistanut oikeaoppisuutensa?
Kertomansa mukaan hän sai ihan "paavillisen mitalin". Sellaisesta arvonannosta rippipastorikin olisi hyvin otettu.
Onkohan papisto vielä aiemmin historiansa aikana kyennytkään tekemään näin helpoksi nähdä sitä, mistä lähteestä HEIDÄN virvoituksensa pulppuaa.
Paavali kertoi ”viimeisinä päivinä” olevan ”pettureita”, joissa on ”jumalisuuden ulkokuori” ja jotka ”menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen” samalla itsekin (2.Tim. 3: 1, 4, 5, 13).
Lienevätkö he niitä jotka vaalivat sitä rikkaviljaa josta Jeesus kertoi selittäessään vertaustaan (Matt.13: 36-40).
Olisiko piispallakin jotain tekemistä heidän kanssaan?
 
 
 
© maalaispastori Kiminkinen