Tervetuloa preppaamaan

viralliseen verkkorippikouluun

www.rippikoulu.info

-sivustolle

• Maallistuminen
• Kirkonmäki
• Paavi
• Twaarna
• Sota
• ♥   Rakkaus   ♥
• Antikristus
• Ehtoollinen
• Kaste
• Joulu
• Syntymäpäivä
• Kirkkohistoria

• INFO - Etusivu
• Piispan tarkastus
• Sielu
• Väärä profeetta
• Babylon
• Jumalan nimi

Joulu

Joulusaarna VS. piispa Seppo Häkkinen

Mikkelin hiippakunnan piis­pa Sep­po Häk­ki­nen leh­ti­kir­joi­tuk­ses­saan ’Vaa­ti­mat­to­man jou­lu­saar­na’ (24.12.2015) pi­ti Va­pah­ta­jan SYN­TY­MÄN AJAN­KOH­TAA ”EN­SIM­MÄI­SE­NÄ jou­lu­na”.

Loogisesti ajateltuna en­sim­mäi­sen jou­lun jäl­keen pi­täi­si tul­la toi­nen jou­lu. Us­koo­ko­han piis­pa Sep­po Häk­ki­nen sen ol­leen vuo­den ku­lut­tua Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Katekismus ja tietolipas (1972, s. 128) ker­too, et­tä vuon­na 354 paa­vi Li­be­ri­us mää­rä­si jou­lu­kuun 25. päi­vän Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­lak­si. Tuol­loin paa­vi al­koi pi­tää mes­sua, jos­ta juon­tuu sa­na Christ­mas (Kris­tuk­sen mes­su), jo­ka on eng­lan­nik­si se juh­la, mi­kä Suo­mes­sa tun­ne­taan ni­mel­lä jou­lu.

Vapahtajamme syntymän tark­kaa päi­vä­mää­rää tai edes kuu­kaut­ta mi­kään tun­net­tu his­to­ri­al­li­nen läh­de ei ker­ro – ei edes Raa­mat­tu. Sen myön­tää myös New Cat­ho­lic En­cyclo­pe­dia.

Rooman paavin alulle pa­ne­man kris­tus­mes­sun ajan­koh­dak­si va­li­koi­tui roo­ma­lais­ten au­rin­gon­ju­ma­lan, jo­ka oli ni­mel­tään Sol, syn­ty­mä­päi­vä. Sa­moi­hin ai­koi­hin vuo­des­ta on juh­lit­tu myös Sa­tur­nus­ta, jol­loin ys­tä­vil­le an­net­tiin lah­jo­ja – tie­ten­kin toi­vee­na saa­da vas­ta­lah­ja.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Joku saattaa ajatella niin, et­tä jou­lu­lah­ja­pe­rin­ne poh­jau­tui­si niin sa­not­tu­jen tie­tä­ji­en Jee­suk­sel­le tuo­miin lah­joi­hin, ja pi­tää si­tä sik­si jo­ten­kin kris­til­li­se­nä ta­pa­na.

Kristikunnan taiteen ja sei­mi­ase­tel­mi­en vai­ku­tuk­ses­ta mo­nel­la on sel­lai­nen mie­li­ku­va, et­tä lah­jat luo­vu­tet­tiin sei­men ää­rel­lä – vas­ta­syn­ty­neel­le lap­sel­le. Tuo ku­va on val­heel­li­nen, kos­ka lah­jat tuo­tiin myö­hem­min, kun Jee­sus oli äi­tin­sä kans­sa jo jos­sain ta­los­sa (KR 1992, Matt. 2:11).

Aikaa syntymästä oli jo ku­lu­nut, kos­ka ku­nin­gas He­ro­des mää­rä­si poi­ka­lap­sis­ta sur­mat­ta­vak­si JO­PA kak­si­vuo­ti­aat (Matt. 2:16).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Joululahjahössötys on siis pa­ka­nal­lis­ta pe­rua. Il­man­kos mo­ni ko­kee sen niin ah­dis­ta­va­na, kos­ka se on ris­ti­rii­das­sa nii­den ju­ma­lal­lis­ten pe­ri­aat­tei­den kans­sa, jois­ta voi ko­kea OI­KE­AA iloa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Syntymäpäivien vietosta Raa­mat­tu-tie­to­sa­na­kir­ja The Im­pe­ri­al Bib­le-Dic­tio­na­ry to­te­aa, et­tä myö­häis­hep­rea­lai­set pi­ti­vät nii­tä epä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­se­na.

Siksi myös varhaiskristil­li­syys nä­ki ne pa­ka­nal­li­se­na ta­pa­na vie­lä 300-lu­vul­le saak­ka, kun­nes sen luo­pu­mi­nen pois Jee­suk­sen ja hä­nen apos­to­li­en­sa van­hurs­kais­ta ope­tuk­sis­ta te­ki teh­tä­vän­sä täs­sä­kin suh­tees­sa.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

On siis TÄYSIN MAHDO­TON­TA, et­tä jo­ku van­hurs­kas oli­si juh­li­nut jär­jes­tyk­ses­sään tois­ta jou­lua, tai edes Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­vää, vuo­den ku­lut­tua Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä.

Kuin­ka sit­ten jo­ku voi väit­tää Jee­suk­sen syn­ty­mää EN­SIM­MÄI­SEK­SI jou­luk­si – kä­sit­tä­mä­tön­tä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Paavalin neuvo olisi; ”tut­ki­kaa, mi­kä on otol­lis­ta Her­ral­le, äl­köön­kä teil­lä ol­ko mi­tään osal­li­suut­ta pi­mey­den he­del­mät­tö­miin te­koi­hin, vaan päin­vas­toin nuh­del­kaa­kin niis­tä” (KR 1938, Ef. 5:10,11).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Jostain syystä piispa Sep­po Häk­ki­nen kui­ten­kin nä­kee Jee­suk­sen syn­ty­män ”jou­lun ta­pah­tu­mi­na”.

Kannustaminen joulujuhlan viet­toon sil­lä ve­ruk­keel­la, et­tä se oli­si Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­vä ja et­tä jou­lua sik­si pi­täi­si juh­lia, on yk­si esi­merk­ki sii­tä, mil­lai­ses­ta pi­to­pöy­däs­tä kris­ti­kun­nan, kol­mas­osan ih­mis­kun­nas­ta, hen­gel­li­nen ra­vin­to tar­joil­laan.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Apostoli Paavali puo­les­taan neu­voi Jee­suk­sen seu­raa­jia näin : ”Te ET­TE voi juo­da SE­KÄ Her­ran mal­jas­ta ET­TÄ pa­ho­jen hen­ki­en mal­jas­ta, ET­TE voi olla osal­li­si­na SE­KÄ Her­ran pöy­tään ET­TÄ pa­ho­jen hen­ki­en pöy­tään”. Pa­ka­nal­li­suu­teen tai­pu­vai­sia var­jos­tai­si ”Her­ran kii­vaus”. ”Rak­kaat ys­tä­vät, py­sy­kää siis eros­sa epä­ju­ma­li­en pal­ve­le­mi­ses­ta” (KR 1992, 1. Kor. 10: 14, 20-22).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Ei liene kovin vaikeaa pää­tel­lä si­tä, kum­man neu­vos­ta tu­lee ot­taa vaa­ri – piis­pa Häk­ki­sen, vai­ko apos­to­li Paa­va­lin.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Onkohan papisto vielä ai­em­min his­to­ri­an­sa ai­ka­na ky­en­nyt­kään te­ke­mään näin hel­pok­si näh­dä si­tä, mis­tä läh­tees­tä HEI­DÄN vir­voi­tuk­sen­sa pulp­pu­aa.

Paavali kertoi ”viimeisi­nä päi­vi­nä” ole­van ”pet­tu­rei­ta”, jois­sa on ”ju­ma­li­suu­den ul­ko­kuo­ri” ja jot­ka ”me­ne­vät yhä pi­tem­mäl­le pa­huu­des­sa, ek­syt­tä­en ja ek­sy­en” sa­mal­la it­se­kin (2. Tim. 3: 1, 4, 5, 13).

Lienevätkö he niitä jot­ka vaa­li­vat si­tä rik­ka­vil­jaa jos­ta Jee­sus ker­toi se­lit­tä­es­sään ver­taus­taan (Matt. 13: 36-40). Oli­si­ko piis­pal­la­kin jo­tain te­ke­mis­tä hei­dän kans­saan?

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Kuten joululahjan, myös jou­lu­saar­nan voi ny­kyi­sin vaih­taa. Ota siis saarnan tilalle twaarna.

 

 

 

Juhlista jaloin

Joulukuun 24. päi­vä, jos Ju­ma­la suo, meil­le ju­lis­te­taan ylei­nen jou­lu­rau­ha Suo­men Tu­rus­ta. Mei­dän Her­ram­me ja va­pah­ta­jam­me ar­mo­rik­kaan syn­ty­mä­juh­lan kun­ni­ak­si – kuu­lem­ma.

Muinaisessa Roomassa puo­les­taan kei­sa­ri Au­re­lia­nus (hal­lit­si vuo­si­na 270- 275) ju­lis­ti im­pe­riu­min­sa tär­keim­mäk­si suo­je­li­jak­si au­rin­gon­ju­ma­lan ni­mel­tä Sol.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Juliaanisen kalenterin tal­vi­päi­vän sei­saus oli ai­koi­naan 25. päi­vä. Poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon tal­vi­päi­vän sei­sauk­ses­ta läh­ti­en, au­rin­ko al­koi ete­läi­sel­tä pal­lon­puo­lis­kol­ta siir­tyä poh­joi­sen pal­lon­puo­lis­kon tai­vaal­le.

Pohjoisella pallonpuo­lis­kol­la si­jain­neen Roo­man val­ta­kun­nan alu­eel­ta päin tar­kas­tel­tu­na, au­rin­ko ikään kuin syn­tyi uu­del­leen. Si­ten tuo 25. päi­vä oli luon­te­va va­lin­ta pa­ka­nal­li­sen au­rin­ko­ju­ma­lan syn­ty­mä­juh­lak­si (dies na­ta­lis So­lis in­vic­ti).

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Lapsena minulla oli kir­ja ni­mel­tä ”En­sim­mäi­nen jou­lu”. Kir­jas­sa an­net­tiin ym­mär­tää, et­tä tuo ”en­sim­mäi­nen jou­lu” oli Jee­suk­sen syn­ty­mä. Myö­hem­min olen his­to­ri­an­kir­jois­ta to­den­nut, et­tä noi­ta ”Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­viä” alet­tiin­kin viet­tää VAS­TA yli 300 vuot­ta Jee­suk­sen kuo­le­man jäl­keen.

Katekismus ja tie­to­li­pas (1972, s. 128) myön­tää­kin, et­tä: ”Vuon­na 354 - - paa­vi - - mää­rä­si jou­lu­kuun 25. päi­vän Jee­suk­sen syn­ty­mä­juh­lak­si”. Tuol­loin alet­tiin pi­tää mes­sua, jos­ta juon­tuu sa­na Christ­mas (Kris­tuk­sen mes­su), jol­la eng­lan­nin­kie­li­set ni­mit­tä­vät si­tä juh­laa, jo­ka meil­lä Suo­mes­sa tun­ne­taan ni­mel­lä jou­lu.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Joulu-sanastamme, jo­ka juon­tu­nee jo en­nen kris­tin­us­koa vie­te­tyn, Eu­roo­pan poh­jois­ten kan­so­jen kes­ki­tal­ven juh­lan mui­nais­ger­maa­ni­ses­ta ni­mes­tä yule (ku­ten myös skan­di­naa­vis­ten kiel­ten jul), vas­taa­va sa­na­yh­teys Kris­tuk­seen puut­tuu.

Puute ei liene mer­kit­tä­vä, kos­ka yh­teys Kris­tuk­sen syn­ty­män ja jou­lu­kuun 25. päi­vän vä­lil­lä­kin on ole­ma­ton – vain paa­vin kei­no­te­koi­ses­ti yh­dis­tä­mä.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Raamattu EI KERRO si­tä päi­vä­mää­rää jol­loin Kris­tus syn­tyi.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Tuo lapsuudessa ta­jun­taan is­kos­tet­tu us­kon­nol­li­nen mie­li­ku­va "en­sim­mäi­ses­tä jou­lus­ta" pe­rus­tui siis val­hee­seen. Lie­nee­kö ai­noa laa­tu­aan – tus­kin­pa? Sik­si­pä jou­lua, ku­ten myös mui­ta­kin kir­kol­li­sia juh­la­päi­viä, on syy­tä "juh­lis­taa JA­LOIN" – eli väl­tel­lä nii­tä "juok­se­mal­la" kar­kuun.

 

 

Sivun alkuun

Takaisin etusivun alkuun