Teologian tohtori Matti Wirilander kirjoitti (Länsi-Savo 3.12.2014) kirkkoja rakennetun aikoinaan kylän korkeimmalle kohdalle siksi, että torni näkyi mahdollisimman kauas ja kirkkorakennus ensimmäisenä toivotti paikkakunnalle saapuvan vieraan tervetulleeksi.
Se oli minulle uutta tietoa.
Aiemmin luulin, että kirkkorakennuksen paikaksi korkea mäki valittiin psykologisista syistä.
Kirkonmäelle kiivetessä syntisen askel oli raskas, mutta synninpäästön jälkeen alamäkeen kävellessä paljon kevyempi.
Syntilastin paino oli siis jäänyt kirkkoon – tosin ns. maan vetovoiman johdosta.
Historiasta tiedämme, että kirkkorakennuksen näkyvyys toi paikallisille asukkaille MUITAKIN SIUNAUKSIA, kuin vain ne joilla teologian tohtori Matti Wirilander maalasi romanttista kuvaa kirkostaan.
Kirkon kultaiset kupolit olivat pommikoneiden tähystäjille kymmenien kilometrien päähän loistava maamerkki, ohjaten ja toivottaen ne tervetulleiksi vieraalle paikkakunnalle.
Jo talvisodan pommituksissa esimerkiksi Mikkelissä kuoli 64 henkilöä.
Historiikin mukaan kupolit naamioitiin peittämällä ne sodan aikana.
On ymmärrettävää, että rajoitetun palstatilan vuoksi teologian tohtori Matti Wirilanderin kirjoitus ei ollut täysin tätä aihetta kattava.
Kirkon muista noina aikoina kansalle tuomista siunauksista voi lukea Sota -sivulta.
 
 
 
© maalaispastori Kiminkinen